On Marraskuu ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijoilla on moniammatillisen harjoittelun valmentautuminen. Sen jälkeen (melkein) kaikki opiskelijat panikoivat harjoittelupaikan etsimisessä, yhteydenotoissa, harjoittelupaikan ilmoittamisesta deadlineen mennessä yms. Aluksi suunnittelin lähteväni ulkomaille harjoitteluun, mutta parin muuttujan nojalla päädyin kuitenkin pysyä Suomen rajojen sisäpuolella. Suuntasin kompassin Savoon ja sain idean ottaa yhteyttä syntymäpaikkakuntani nuorisopalveluihin, Iisalmen nuorisotaloon. Täytyy myöntää, että harjoittelupaikkavalinnan takana oli myös ajatus päästä pariksi kuukaudeksi kotiin äidin herkkuruokia syömään pääkallopadan sijaan sekä nähdä sukulaisia ja kavereita. Näin siis alkoi Mikkelin ammattikorkeakoulun toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijan Anne-Maarit ”Amma” Tuovisen matka kohti harjoittelua.

Iisalmen nuorisopalvelut harjoittelupaikkana on hyvin mielenkiintoinen, sillä oma lapsuus täysi-ikäisyyteen saakka tuli vietettyä kyseisessä kaupungissa. Oli jännittävää tulla takaisin tällä kertaa niin sanotusti ammatillisessa asemassa ja kaitsea nyt tämän ajan nuorisoa. Myös hurjat yläasteen muistot vierähtivät mieleeni, kun kävimme Jussi Ahon yläasteella tapaamassa sporttarioppilaita. ”Kyllä sitä sitten piti kaikesta valittaa ja ei kyllä aina niin hirveästi tullut opettajiakaan kunnioitettua. Kielenkäyttökin oli ihan hirveetä. Mitenkähän ne jaksaa päivästä toiseen puberteetin kiemuroissa pyöriviä nuoria?” (Minustahan tulee hyvä nuorisotyöntekijä?) Muistot saivat oloni hieman huvittuneeksi/nolostuneeksi, mutta ehkä sitä on jo niistä ajoista viisastunut. Harjoittelussa onkin ollut hyvin muistoja verestävää seurata nuorten elämää, heidän mielipiteitä, asennetta ja käyttäytymistä suhteessa omaan nuoruuteeni.

Harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen saanut paljon positiivisia kokemuksia. Olen päässyt muun muassa suunnittelemaan kehitysvammaisten iltatapahtumia, ohjaamaan nuoria nuorisotiloilla, päivittelemään po1ntin sporttari-sivuja (http://www.po1nt.fi/pk/iisalmi/sporttari.html), ohjannut oppilaskuntakoulutuksia ja ollut mukana Tytöt Toimii -toiminnan tyttöryhmässä. Lisäksi olen päässyt nuorisotalon työntekijöiden mukaan erilaisiin juttuihin kuten työhaastatteluihin ja vapaa-aikalautakunnan kokoukseen. Nyt voin jo kolmen viikon kokemuksesta kertoa, että nuorisotyössä jokainen päivä on erilainen. Edessä on vielä vaikka mitä kaikkea jännää. Esimerkiksi Hupia (päihdekasvatus) – rata, kesätyötoiminta ja muutamia tapahtumia kuten kirppari ja Hyppää Bussiin. Tähän mennessä parhaimpia kokemuksia harjoittelussa on ollut, kun vedin keva-illan visailun sekä 3-5 luokkalaisten Kauppis-Heikkiläisten oppilaskuntakoulutus.

Työporukasta voin kertoa sen verran, että se on aivan mahtava. He antavat hyviä neuvoja ja palautetta sekä ovat tukenani erilaisissa tehtävissä. Heiltä on helppo kysyä jos jokin asia askarruttaa eikä asioita ole tarvinnut jäädä yksin pohtimaan. Lisäksi olen saanut harjoittelussa oman ääneni kuuluviin ja jakamani ideat on otettu huomioon. Kaiken kukkuraksi työkumppanit ovat todella huumorintajuisia ja hauskoja ja olen välillä saanut nauraa maha kippurassa. Kiitokset heille hyvästä ohjeistamisesta ja huipusta seurasta! =)

Jos joku nuorisoalan opiskelija vielä miettii, että millainen Iisalmen nuorisopalvelut voisi olla harjoittelupaikkana, niin täältä paikkaa rohkeasti kysymään. Suosittelen lämpimästi. Tulet varmasti saamaan hyviä kokemuksia ja hetkiä näiden ihmisten parissa! ;)

Amma Tuovinen
Iisalmen nuoriopalveluissa harjoittelussa oleva yhteisöpedagogiopiskelija

Viikon sisältö
76 nuorta osallistui Mediavaikuttamisen parhaat eurooppalaiset käytännöt -hankkeen puitteissa järjestetylle Mediavaikuttamisen viikolle lokakuussa 2011. Kun lisäksi huomioidaan Mikkelin lukion osallisuuspäivän kaikkiin työpajoihin osallistuneet nuoret, nousee viikolle osallistuneiden nuorten määrä yli 300 nuoreen. Lisäksi Pieksämäellä järjestettyihin Pelit ja nuoren arki-seminaaritilaisuuksiin osallistui yli 100 henkeä, joista suurin osa oli toisen ja korkea-asteen opiskelijoita Pieksämäen alueen oppilaitoksista. Viikolle osallistuneet nuoret olivat Mikkelin ja Pieksämäen lukioista ja ammattiopistoista, Otavan Opistosta ja Mikkelin työpajoilta. Viikon sisältöä nuoret ideoivat alusta alkaen yhdessä viikkoa toteuttaneiden ammattilaisten kanssa. Mikkelin lukion oppilaskunnan hallituksen kanssa pidettiin kaksi suunnittelupajaa. Samoin Pieksämäellä viikon järjestäjät nuorisotoimi ja Diak pitivät videopajaan osallistuneiden nuorten kanssa kolme suunnittelukokousta. Suunnittelua tehtiin myös facebookin välityksellä.

Viikon aikana järjestettiin videotyöpaja nuorille Pieksämäellä yhteistyössä Pieksämäen nuorisotoimen, Diak Idän ja Curly ry:n kanssa. Nuoret tekivät videon nuorten pelaamisesta ja halusivat sen avulla muuttaa aikuisten stereotypioita nuorten pelaamisesta. Video esitettiin Pelit ja nuoren arki-seminaaritilaisuuksissa muulle yleisölle ja huomioitiin Itä-Suomen alueuutisissa TV:ssä ja radiossa. Seminaaritilaisuuksissa nuorten ja heidän tekemänsä videon julkistamisen lisäksi puhui kehittäjä-lehtori Päivi Timonen HUMAKista aiheenaan verkkonuorisotyö ja kouluttaja Timo Vilen Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Hän puhui pelaamisen aiheuttamista riippuvuuksista ja vaikutuksista. HUMAK on Mediavaikuttamisen parhaat eurooppalaiset käytännöt -hankkeen osatoteuttaja ja MLL yhteistyökumppani.

Mikkelin lukiolla järjestettiin Osallisuuspäivä, jonka teemoina olivat osallisuus ja mediavaikuttaminen. Päivä järjestettiin lukion 2.luokkalaisille ja Otavan Opiston maahanmuuttajalinjan nuorille. Nuoret osallistuivat päivän aikana noin 15 erilaiseen työpajaan päivän teemoihin liittyen. Työpajoista viisi järjestettiin hankkeen puitteissa: Osallistu niin et alistu, fotomaraton, digitarina, sosiaalisen median paja sekä musiikkivideopaja. Ensimmäisessä nuoret pohtivat eri keinoin osallisuutta ja sitä miten oma ääni saadaan kuuluviin, fotomaratonissa teemana oli kuvata Mikkeliä ”Minun Mikkelini” teemalla eri aiheita apua käyttäen. Valokuvia otettiin esimerkiksi aiheista: vanhuus, yksinäisyys, vanhanaikainen jne.
Digitarinapajassa nuoret saivat mahdollisuuden pohtia kokemuksiaan kouluympäristöstään jonkin seuraavan käsitteen avulla: pelko, onni, ahdistus, uskallus ja vapaus. Heille annettiin ennakkotehtäväksi kirjoittaa 2000 mittainen tarina kokemuksistaan jonkin edellä mainitun käsitteen valossa ja ottaa valokuvia tarinaansa tukemaan. Tämän pohjalta he työstivät varsinaisessa pajassa pareittain digitarinan. Digitaalisessa tarinankerronnassa (digital storytelling) luodaan henkilökohtaisia tarinoita yhdistelemällä visuaalista materiaalia, omaa puhetta ja muita ääniä. Lopputuloksena syntyy eheä digitaalinen esitys. Pajaa veti digitarinakouluttaja Hanna Mehtonen-Rinne.
Sosiaalisen median pajassa nuoret opettelivat sosiaalisen median uusia mahdollisuuksia tekemällä prezi-esityksiä kouluviihtyisyyden teemasta. Teeman lukion oppilaskunnan hallituksen edustajat olivat valinneet etukäteen. Pajaa veti kehittäjä-lehtori Päivi Timonen HUMAKista.

Musiikkivideopajassa nuoret käsikirjoittivat ja kuvasivat kaksi musiikkivideota, joista toinen tehtiin Mytologia-yhtyeelle. Pajaa ohjasi lehtori Tomi Numento Mikkelin ammattikorkeakoulusta.

Viikon lopuksi lukiolla järjestetty sosiaalisen median paja järjestettiin vielä Mikkelin työpajojen nuorille ja heidän ohjaajille. Pajaa veti Päivi Timonen.

Viikon palaute

Toteutimme hankkeesta järjestettyihin pajoihin osallistuneille nuorille palautekyselyn, johon vastasi 37 nuorta eli noin hankkeesta järjestettyihin toimenpiteisiin osallistuneista nuorista. 16 vastanneista oli osallistunut jompaankumpaan sosiaalisen median pajaan, seitsemän Pieksämäen videotyöpajaan, kuusi Osallistu niin et alistu-pajaan, viisi musiikkivideopajaan ja kolme fotomaratoniin. Odotukset viikon ja pajan sisällöstä täyttyivät täydellisesti 22 nuoren kohdalla ja lähestulkoon 14 nuoren kohdalla. Nuorten mediataidot vahvistuivat monipuolisesti: he kertoivat oppineensa kuvaamista, esiintymistä, idean näkyväksi tekemistä muille, tekijänoikeuksia, editointia, uutta sosiaalisesta mediasta jne.

26 vastanneista totesi vaikuttamistaitonsa vahvistuneen ja kysymykseen, miten he vastasivat esimerkiksi että tietävät paremmin omat oikeutensa, saivat uusia näkökulmia eri aiheisiin, löysivät uusia vaikuttamiskanavia ja työvälineitä, oppivat osallisuudesta ja vaikuttamisesta.

Nuorilta tiedusteltiin, miten he voisivat parhaiten vaikuttaa median avulla, mihin he vastasivat mm. seuraavaa: kuvilla, olemalla rehti, blogin pitämisellä, facebookissa, juttujen tai mainosten avulla, propagandalla, kirjoittamalla lehteen foorumeille jne., sosiaalisessa mediassa, mediatapahtumiin osallistumalla, videolla, puheella TV:ssä tai radiossa, aloitekanavalla.

Nuoret haluaisivat oppia tulevaisuudessa lisää valokuvausta, videota, kirjoittamista, itseilmaisua, kuvankäsittelyä ja editointia, sosiaalista mediaa, mediavaikuttamista älypuhelimilla ja syvemmin viikon pajoissa tekemiään asioita.

Mediavaikuttamisella nuoret ymmärtävät mielipiteen ilmaisua, kuvien ja videoiden julkaisua netissä, tiedon jakamista median kautta, yhteydenpitoa netissä, median avulla ihmisiin vetoamista, vaikuttamista facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ja keskustelufoorumeilla ja ylipäänsä asioihin osallistumista ja vaikuttamista.

Mediavaikuttamisen viikko medioissa

Viikko sai hyvin huomiota eri medioissa. Pieksämäen nuorten video pääsi 19.10 Itä-Suomen alueuutisiin televisiossa ja Etelä-Savon radion uutisiin. Lisäksi Pieksämäen viikon tapahtumista kirjoitettiin Pieksämäen lehdessä. Mikkelin lukion Osallisuuspäivä nappasi Länsi-Savon etusivun paikan 21.20. Lisäksi päivästä oli juttu Mikkelin Kaupunkilehdessä ja valtakunnallisessa Opettaja-lehdessä. Viikosta on kerrottu osana hanketta Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallisilla kehittämispäivillä Oulussa lokakuussa 2011, nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkkolehti Koordinaatin lokakuun 2011 numerossa sekä Kasvatustieteiden päivillä Joensuussa Mediakasvatuksen teemaryhmässä marraskuussa 2011.

Viikon tuotoksia voit katsella täältä:
http://mediavaikuttaminen.wordpress.com/matkat-ja-pilotit/videotuotoksia/

Valkoiset piparkakut

Tarvikkeet:

250 g voita tai margariinia
250 g sokeria
2,5 kpl kananmunaa
500 g vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
voiteluun 0,5 munaa

• Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen. Säästä puolet viimeisestä munasta voiteluun. Sekoita sooda osaan jauhoista ja lisää taikinaan. Lisää loput tai osa lopuista jauhoista. Jos teet taikinan päivää ennen leipomista, voit lisätä jauhoja vähemmän ja käyttää osan jauhoista leipomiseen. Jos kaulit taikinan saman tien, voit lisätä vähän jauhoja. Paista koekakku, niin näet miten ohueksi taikina on parasta kaulia.
• Kauli taikina ohueksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Ota muotilla piparkakkuja. Voitele osa pipareista kananmunalla ja ripottele pinnalle sokeri-kaneliseosta. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.
• Säilytä jäähtyneet piparit tiiviskantisessa rasiassa.

Po1ntin joulukeittiö kokeili valkoisia pipareita, koska perinteiset piparit ovat laimeita ja niitä saa tosi hyviä kaupasta. Ja nämä piparit ovat sata kertaa helpommat tehdä.

Ohje löytyy Kotilieden kotisivuilta, josta löytyy myös yhdeksän muun piparin ohje.

Odotukset tätä ohjetta kohtaan olivat melko korkealla, kun monet olivat hehkuttaneet näiden pipareiden makua. Innostuneena sitten kaupasta ostamaan tavaroita, aineksethan saa siis kaupasta kuin kaupasta. Ja ei kun tekemään.

Taikinan teko oli helppoa, nopeaa ja vaivatonta, mutta sitten itse leipominen ei sujunut ihan mutkitta. Linttasin taikinasta osan jauhotetulle pöydälle ja aloin kaulitsemaan, mutta taikinahan oli aivan liian pehmeää kaulittavaksi, joten ei kun lisää jauhoja kehiin, vaan eipä auttanut sekään, kun en malttanut jauhoja kilotolkulla taikinaan mättää. Jostain mielen syövereistä muistui äidin kelpo vinkki laittaa taikina hetkeksi pakkaseen. Ja sieltä, kun taikinasta otti palasen kaulittavaksi, niin johan alkoi pipareita syntyä. Lasta oli hyödyllinen väline pipareiden nostelemiseen pöydältä pellille.

Sitten pääsimmekin ohjeen kohtaan voitele munalla ja ripottele pinnalle sokeri-kaneliseosta, missä käskettiin ostamaan kanelia? Jotta ei sitten laitettu sokeri-kaneliseosta. Paistaminen onnistui, kun noudatti ohjeita.

Po1ntin tonttu itse oli hieman pettynyt pipareihin, kun ei ne nyt niin hyviä olleet, kuin olin ajatellut. Lie jotain virkaa sillä, ettei tullut laitettua sitä sokeri-kaneliseosta. Pitää kokeilla seuraavaan satsiin, tai sitten laittaa vaniljaa, mantelia tai jotain muuta makua. Vaan näyttihän nuo muulle väelle kelpaavan. Ja se, että oliko ne helpompia tehdä kuin tavalliset piparit niin oli, kun yleensä käy niin, ettei enää yön jälkeen ole taikinaa mistä leipoa niitä tavan piparkakkuja.

Mutta taas kerran kokeilemisen arvoinen resepti ja tulihan sitä joulutunnelmaa, kun ensimmäisenä adventtina leivottiin pipareita.

TET paikakseni valitsin Kangasniemen Nuorisotoimen, koska tiesin sen olevan mukava paikka ja rennot ihmiset. Minua myös kiinnosti nähdä Nuorisotyöntekijän arkea. Koko viikon vastuu henkilönäni toimi itselleni ennestään tuttu Nina.

Ensimmäisenä päivänä menin Ninan toimistolle,myöhässä! Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, koska hänkin oli myöhässä. Kävimme aamulla läpi viikon ohjelmaa ja mitä haluaisin kyseiseltä viikolta. Kävimme myös teellä! Njam! Aamupäivällä kävimme myös ratsastamassa, parilla erittäin mukavalla suomenhevosella. Loppu päivästä ostimme kortti tarpeita ja suunnittelimme joulukortteja.

Tokana päivänä lähdimme Varkauteen, viestintä koulutukseen, mukana oli myös Tuire, työharjoittelia. Se koulutus oli välillä ihan kiva, mutta joskus tuli tylsiä hetkiä ja en aina ymmärtänyt kaikkia sanoja. Tylsinä hetkinä päästin tunteet valloilleen ja piirsin ohjelmalistan taakse. Sainkin sitten yllättävän paljon hyvää kritiikkiä kuvistani ja sen mukana itsevarmuutta julkistaa tuotoksiani.Itse koulutuksesta sain hyviä neuvoja netissä toimimiseen.
Keskiviikkona suuntasimme Nina,minä,Satu,Jutta ja Jami nokkamme kohti Koittilan koulua.Siellä pidimme leikkejä ja tunteija pienille, välillä vähän isommillekkin. Kaikki niistä jäi mieleeni, mutta muutama niistä jäi oikein erityisesti mieleen. Esimerkiksi eräs pieni poika. Ensinnäkin se oli suloisin lapsi päällä maan, mutta osasi se olla -ei niin suloinen- , mutta siinä pojassa oli vain jotain mikä jäi mieleeni.

Torstai olikin jo löysempi päivä, tehtiin joulukortteja ja oltiin vain. "Hyvästelin" myös kuluneen viikon ja Ninan sillä sain Perjantain vapaaks, koska muut päivät olivat menneet pitkiksi.

Kaiken kaikkiaan sain koko Tet viikosta ihan älyttömän paljon irti ja viihdyin siellä hyvin. Opin myös löytämään itsestäni paljon uusia asioita ja sain paljon rohkeutta elämään.
 

Huipputapaaminen Pieksämäellä 28.-30.10.2011!



Huipputapaaminen on nuorten vaikuttajaryhmien vuosittainen tapaaminen, joka tänä vuonna järjestettiin Pieksämäellä. Me olemme hakeneet huipputapaamista kolme kertaa paikkakunnallemme, mutta vasta tänä vuonna sen saimme! Huippiksessa käydään läpi mm. edellisen vuoden tapahtumia, talousarviota jne ja valitaan uusi hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Tapahtumaan osallistui n. 160 nuorta ympäri Suomea. Pieksämäellä järjestelyt toimivat niin, että majoitus oli lukion tiloissa, suihkussa käytiin seurakuntatalolla ja kokoukset pidettiin Poleenissa.

Perjantaiaamuna kokoonnuimme Nuva ry:n hallituksen, Pieksämäen nuorisotoimen työntekijöiden ja nuorisovaltuusto PISTOn kanssa lukiolle, johon kaikki 160 osallistujaa majoittuivat. Laittelimme paikkoja valmiiksi ja odottelimme ensimmäisiä nuoria saapuviksi. Kaikki löysivät hienosti lukiolle rautatieasemalta PISTOlaisten opastuksella.
Ilmoittauduttua päästiin heti ruokapatojen äärellä ja sitten olikin vuorossa Huippiksen avajaiset. Avajaisten jälkeen pidettiin liittokokouksen ensimmäinen osa, jonka loputtua alkoi iltaohjelma. Iltaohjelmana järjestettiin Poleenissa ”aina niin kuiva nolladisko” jossa oli mukana myös paljon aitoja, paikallisia nuoria. Diskossa esiintyi Juno. Ilta meni hyvin ja kivaa oli! Täysi hiljaisuus alkoi klo 03.00 ja yö meni kaikin puolin rauhallisesti.

Lauantaiaamu alkoi aamupalalla ja sen syötyämme siirryimme Poleeniin kyselytunnille. Lounaan jälkeen oli liittokokouksen toinen osa ja kokouksen välissä juotiin pullakahvit. Klo 18.00 alkoi puheenjohtajistopaneeli ja hallitusvaalipaneeli jonka jälkeen oli taas iltaohjelman vuoro. Iltaohjelman oli suunnitellut Partaharjun opistolaiset ja se pidettiin lukion pihalla. Ryhmissä pelattiin Kaaos nimistä peliä jonka ideana oli löytää mahdollisimman nopeasti ryhmissä koodilappuja ja painaa koodi mieleen. Koodin löydyttyä piti juosta sellaisen henkilön luo joka kysyi kysymyksen ja jos vastasi kysymykseen oikein pääsi etenemään peli laudalla, jos taas väärin joutui palaamaan yhden askeleen taaksepäin. Iltaohjelma oli onnistunut ja monille aivan uusi peli. Yö meni taas rauhallisesti kuten edellisenäkin yönä ja nuoret menivät nukkumaan ilman vastaväitteitä kun kello löi kolme.

Sunnuntaiaamu alkoi samoin kuten edellinen vaikkakin aikaisemmalla herätyksellä. Liittokokouksen kolmas sekä viimeinen osa päästiin aloittamaan kello 9.00 ja sen jälkeen oli päättäjäiset. Päättäjäisten jälkeen olikin viimeinen ruokailu jonka jälkeen oli tavaroiden pakkaaminen ja aika sanoa heipat!
Viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava!

MARRU!!
 

Askarteluun hurahtaneimmat ovat suunnitelleet jo kuukausia uusia ideoita ja malleja tämän vuoden joulukortteihin. Joillekin se on taas viime hetken urakka. Jotkut viis veisaavat koko korttitouhusta ja osa taas on siirtynyt nykyaikaan ja lähettää tervehdyksensä joko e-korttina tai tekstiviestinä.

Mutta joka tapauksessa vanhan liiton joulukortit olisi hyvä postittaa viimeistään 15.12. Tällöin ne saa postittaa joulupostimerkeillä, jotka maksavat 0,55€. Jos käy niin, että unohdat postittaa kortit ennen tuota 15. päivää niin kakkosluokan kirjeenä postitettava joulutervehdys maksaa 0,60 euroa ja sen viimeinen lähetyspäivä on maanantai 19.12. Ykkösluokan kirjeenä postitettava joulutervehdys maksaa 75 senttiä ja sen viimeinen lähetyspäivä on tiistaina 20.12.

Tässä joitakin linkkejä, joista löytyy vinkkejä korttien askarteluun. Askartelun iloa, sen viidenkymmenennnenkin jälkeen!

Tiimari
Yhteishyvä
Kotiliesi

Jouluun on 47 yötä!

Olethan jo ostanut joulukalenterin? Tai ainakin tehnyt joulukortit? Tai ostanut edes jo muutaman lahjan? Jos et ole, niin olet pahasti jäljessä kaikista jouluvalmisteluista :) Nyt ovat siis jo muutkin heränneet joulun hössötykseen kuin vain tämä tonttu. Kaupathan pursuavat suklaata, koristeita, lahjaehdotuksia ja kynttilöitä. Po1ntin tonttu kokoaakin joulun valmisteluohjeita jutut-osioon, jotta tästä joulusta tulisi makoisa, lämmin ja tunnelmallinen.

Nyt haluan jakaa teille villasukkien neulomisohjeet. Novitan ohjeella onnistuu aloittelijakin, jos on ollut tekstiilityön tunneilla joskus kuulolla. Sukat voi laittaa pakettiin, mutta lämmittävät myös omassakin jalassa. Ja jos neulomiseen löytyy enemmältikin aikaan niin passaahan niitä sukkia neuloa äidille, isälle, siskolle, veljelle, tyttö -tai poikakaverille ja niin edelleen. Jos haluat yllättää toverin sukilla, niin tästä löytyy Tiinanblogin sukkakokotaulukko, jonka avulla osaat neuloa sukat oikean kokoisiksi, kun tiedät toverin kengän koon. Ja nyt kun tämä homingidea on muotia, ei kun puikot heilumaan.

Tontulla itsellään on myös sukkaurakkaa enemmän kuin vähemmän, jospa pehmeät paketit kelpaisivat, vaikka tonttu tietää etteivät ne ole kovin nosteessa.

”No onkos tullut kesä nyt talven keskelle,
ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?
Ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?
Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan,
pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.
Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään
ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään,
ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk’ on mielissään.
Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen.
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen,
oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.”
    J.H.Erkko

Iloa joulun odotukseen toivottaa Po1ntin tonttu

(Kuva: AJ Savolainen)
 

Mistä bändi sai alkunsa, näin lyhyesti?
Olli: Mulla ainakin se lähti niin etten halunnu lähtee opiskelemaan vaikkapa opettajaks, johon sit lähdin kuitenkin. Ajatus 9-17 päivätyöstä ei ollut sitä mitä mä rakastan tehdä.

Mistä ideat biiseihin tulevat?
Olli: Ideat tulee vilkkaasta mielikuvituksesta.

Mitä teette yleensä vapaa-ajalla?
Hessu: Nautin nesteitä, semmoisia ei-alkoholipitoisia nesteitä.
Pepe: Treenaan puolimaratonia, käyn salilla ja pelaan pleikkaria.
Olli: Teen aikalailla samoja kuin Pepe, vaan eri kaupungissa. Käyn Facebookissa ja Twitterissä ja kirjoitan sanoituksia.
Jalle: Sama täällä, salia ja lenkkiä ja pleikkaria.

Epäilyttääkö tai pelottaako joku teitä tulevaisuudessa?
Olli: Ei.
Jalle: Kunhan huomenna saa aamupalan.

Mikä on hulluinta, mitä fani on tehnyt bändin eteen?
Jalle: Yhdelle Tavastian keikalle kaksi tyttöä tuli Brasiliasta asti, vaan sen keikan takia.
Olli: Niitä on tapahtunut niin paljon viimesen vuoden sisällä.
Hessu: Musta on aika hullua tulla jostain Oulusta asti Viialaan koittamaan kepillä jäätä, jos me satuttais olemaan siellä treenaamassa, kun me ollaan siellä ehkä neljästi vuodessa yhtä aikaa.
Olli: Musta on myös aika hullua, jos joku hakkaa meidän bändin nimen ihoonsa.

Jos te saatte fanilahjaksi jotain syötävää, mitä te teette niille?
Pepe: Kyllä mä yleensä ne ite syön. Mä saan niitä lakuja jostain syystä.
Olli: Kyllä mä syön irtokarkkeja jos niitä saan.
Hessu: Monta kertaa tulee baarissa semmonen tilanne, et joku tulee tuomaan tuopin käteen että "Ota", niin en mä koskaan niitä juo.

Mitkä ovat kaikista pahimmat mokat lavalla?
Jalle: Jos vaikka piuha irtoo kitarasta.
Hessu: Mut varmaan pahimmat mokat on ollu semmosia ettei ne oo meistä johtunu.
Pepe: Mulla kaatu vedet vahvarin sisään ja se pimeni.
Olli: Menin kerran pimeelle lavalle aurinkolasit päässä ja pidin ne päässä. Ne oli vielä tokan biisin aikana päässä, ja siellä oli niin pimeetä että astuin lavasta ohi. Kerran Viialassa tais olla silleen että lava hajos alta.
Hessu: Semmosia perusvirheitä sattuu soitossa ja laulussa, joita kukaan ei oikeestaan huomaa. Jää joku lyönti pois, niin sit jollain jutulla sen saa kuulostamaan oikeelta.


Mikä tai millainen olisi teidän unelmien keikkapaikka?
Jalle: Joku iso stadion.
Olli: Mitä isompi keikkalava, sitä isompi yleisö. Japanissa soitettiin 15 000 ihmiselle ja siellä oli ihan uskomaton fiilis.
Pepe: Ei se oo siitä keikkapaikasta kyllä kiinni vaan yleisöstä.
Hessu: Yleisö sen tunnelman luo, ja se et kuinka paljon kontaktia meidän ja yleisön välissä on.

Jos teidän pitäisi vaihtaa soittimia bändin kesken, mitä soittaisitte?
Olli: Mä varmaan joutuisin roudariksi. Mä kyl haluisin oikeesti olla basisti.
Jalle: Mä voisin ajaa bussia.
Hessu: Mä voisin olla kitaristi.
Pepe: Mä voisin lentää lentokonetta. Mäkin haluisin oikeesti olla basisti!

Millaista on inhokkimusiikkinne?
Hessu: Suomirap on mulle. Ei sillä että se ois huonoa, vaan että suomenkieli ei sovi mun mielestä rockiin eikä räppiin.
Pepe: Mulla ei oikeestaan oo mitään inhokkia, voin löytää oikeestaan mistä vaan genrestä hyvän biisin.
Olli: Huono musiikki on huonoa musiikkia.

Mistä ostatte vaatteenne?
Olli: Bootsit on Bootfactorylta. Leviksen farkkuja taitaa olla kaikilla. Tää nahkatakki taitaa olla kirpparilta. Naisten osastolta.
Jalle: Miestenosastolta.
Pepe: Sekä että!

Tän keikkapaikan vakiokysymys, eli kuka teistä on karvasin?
Kaikki: Pepe!



Reckless Love - Animal Attraction (OFFICIAL)

Haastattelu: Annette Elmen, Nita Tick, Ronja Ronkainen ja Venla Kekäläinen
15.4.2011 Rantakylä Festivals, Mikkeli.

Supersyyslomalla Kuopiossa

Kuopiossa järjestettiin viime vuotiseen tapaan Supersyysloma. Koko syyslomaviikon ajan 17.-21.10. Kuopion kaupungin liikuntahalleihin (paitsi Kuopio-halli) ja museoihin on ollut vapaa pääsy alle 18-vuotiailla arkisin klo 16 saakka. Lisäksi esimerkiksi nuorisotaloilla ja on ollut paljon ohjelmaa lapsille ja nuorille. Katso lisätietoa tapahtumauutisista.

Kulttuuriareena 44:n nuorisonohjaajan Ulla Vuoren mukaan meininkin on ollut leooisan mukava koko viikon ajan. Tapahtumiin on osallistunut riittävästi nuoria, mutta pajoissa olisi ollut tilaa suuremmallekin määrälle. Iltaisin talolla on pitänyt vilskettä ja mukaan on uskaltautunut myös uusia tuttavuuksia.

Emilia testasi beauty salonin tarjonnan.

Oliko Supersyyslomalla kivaa?
- Oli kivaa. Parasta Supersyyslomassa oli uimahalli ja nuokkarilla järjestetty askartelu sekä elokuvat.




 

Santtu pelasi sporttipajassa sählyä.

Santun mielestä supersyysloma oli kiva ja parasta on ollut uimahalli ja elokuvat. - Jos hiihtolomalla järjestettäisiin samalaista ohjelmaa, niin osallistuisin.

Torstain askartelupajassa tehtiin syksyisiä kortteja. Vasemmalta: ohjaaja-Elisa, Lauriina ja Sanni.

Myös perheillä on vielä mahdollisuus osallistua supersyyslomaan. Perjantaina 21.10. Kulttuuriareena 44:n tiloissa on klo 11-13 ja 14-18 Tuttilandia, Paukkumaissi, lelukirppis, Taikuri Alfrendo, Kadonneen tutin metsästys, ja luento lasten ravitsemuksesta. Pääsymaksu on 10 euroa.

Lauantaina 22.10. Kuopion musiikkikeskuksella esiintyy Reckless love klo 18.00, liput 23/20 euroa. Lauantaina esiintyy myös Kulttuuriareena 44:n tiloissa klo 19.00 Asa & OG Ikonen, liput 10€.

Kylmä jogurttijuoma

2–3 kypsää mangoa
1,5 dl appelsiiniananasmehua
150 g runsasrasvaista ruokajogurttia
1,5 rkl juoksevaa hunajaa

Kuori mangot ja poista kivet. Jätä hedelmistä noin puolet koristelua varten. Soseuta mango, mehu ja jogurtti. Mausta hunajalla. Paloittele loppumango ohuiksi palasiksi. Kaada juoma laseihin tai kulhoihin ja lisää mangon palaset. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa. (Lähde: Savon Sanomat)

Po1ntin kesäkeittiö kokeili kylmää jogurttijuomaa hellepäivän kunniaksi. Kauppareissun tuloksena ostoksina olivat säilykemangopurkki, appelsiini-mangomehua, maustamatonta hyla jogurttia ja vaniljajäätelöä. Hunajaa ei ostettu eikä laitettu.

Eli Pon1tin ohjeen mukaan kylmä jogurttijuoma:
purkki säilykemangoa
1,5 dl appelsiini-mangomehua
1,5 dl maustamatonta hyla jogurttia
vaniljajäätelöä

Muuten edettiin ohjeen mukaan, mangot soseutettiin, soseeseen sekoitettiin mehu ja jogurtti. Jäätelö soseutettiin sekaan myös, kun samahan juoma on tarjoilla hieman pirtelömäisesti kuin, että jäätelö olisi kupissa erillään, eikö vain? Ainakin, jos mieli tekee kylmää juomaa.

Miten ihanan nopea ja helppo ohje, jota nyt voi kokeilla oikeastaan hedelmästä kuin hedelmästä, mehusta kuin mehusta. Joten onnistuneita kylmiä jogurttijuomia!

Po1ntin kesäkeittiön väki

Edessä on jälleen helteinen viikonloppu, mikä onkaan parasta tekemistä, kun lämpöasteita on yli 25'C?

Irina, 18 vuotta: "Terassilla istuminen"

Juulia, 23 vuotta: "Uiminen ja auringossa oleminen"

Noora, 13 vuotta: "Uiminen"

Riikka, 26 vuotta: "Mökkeily ja jäätelön syöminen"

Tyttöjen ja poikien suurleiri järjestettiin 16. kerran Partaharjun leirikylässä Pieksämäellä. Yli tuhat 10–14 –vuotiasta leiriläistä pystytti telttansa Partaharjulle 20.–25.7.2011, mukana oli myös lähes viisisataa isosta ja ohjaajaa, yhteensä Syke – leirille osallistui yli 1800 henkeä. Leirillä oli mukana osallistujia 21 maasta, aina Australiaa ja Kambodzaa myöten. Suomen tyttöjen ja poikien keskuksen (PTK) järjestämä Syke – leiri pidetään joka neljäs vuosi ja kyseessä on evankelis-luterilaisen kirkon varhaisnuorisotyön päätapahtuma.

Leirille ilmoittautuminen tapahtui omien seurakuntien kautta ja leirin kuusi telttakylää muodostuivat eri hiippakuntien ryhmistä. Purolan telttakylässä majailivat Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakuntien leiriläiset, Kivilästä löytyivät Mikkelin seudun leiriläiset, Savulan telttakylässä oli puolestaan Oulun hiippakunnan seurakuntien jäseniä, Harjulan leirikylä muodostui Turun ja Tampereen hiippakuntien leiriläisistä, Lapuan hiippakunnan seurakuntalaiset asuivat Kumpulassa ja Niemelästä löytyi Kuopion hiippakunnan seurakuntien ryhmäläisiä. Suurin telttakylä oli Harjula, jossa majoittui yli 400 leiriläistä ja ohjaajaa, heti toisena oli Niemelän seurakunta.

Leirillä ilmestyi joka päivä leirilehti Sykettä, jonka toimittajina leiriläiset itse toimivat. Sunnuntain lehden tekeminen alkoi heti lauantaiaamuna. Päivän aiheet, kuten kirkkoveneellä soutaminen, Purolan ja Savulan välinen jalkapallo-ottelu, leirillä järjestettävä zumba ja jäätelön loppuminen leirin kioskista, jaettiin toimittajien kesken. Aino, Oona ja Ava saivat tehtäväkseen kirjoittaa jutun leirillä vaihdeltavista helmistä.

Ainon rannekorusta löytyi kaikkien telttakylien helmet

Syke – leirin alussa jokainen telttakylä sai oman värisiä helmiä. Samalla kun tutustui toisen telttakylän asukkiin, pystyi vaihtamaan tämän kanssa helmen. Tavoitteena oli, että leirin lopussa kaikilla olisi kädessään värikäs helmirannekoru. Tavallisten väristen helmien lisäksi leirillä kuitenkin liikkui myös limenvihreitä ja kirkkaan pinkkejä helmiä, mustia helmiä ja äijähelmiksi kutsuttuja muttereita. Iso osa leiriläisistä oli kuullut näistä helmistä, moni oli niitä nähnytkin ja osalta jopa löytyi sellainen rannekorusta. Ainon, Oonan ja Avan tehtävänä oli selvittää mistä näitä helmiä saa ja kuinka sellaisen voi saada itselleen. Tytöt aloittivat jutun tekemisen etsimällä Panu-kissaa ja Helmi-leppäkerttua, joilta kuulemma saisi vaaleanpunaisia helmiä. Kun maskotteja ei löytynyt, tytöt siirtyivät etsimään leiriläisiä, joiden rannekorusta löytyisi jokin erikoisempi helmi.

– Tällaista kulkemista tämä lehden tekeminen on. Joskus me kyllästytään etsimiseen, sitten mennään syömään jäätelöä ja sen jälkeen on uutta energiaa, Ava kertoo.

Kuvassa Aino, Oona ja Ava

Purolan telttakylässä asuvat Iida ja Talvikki olivat tulleet leirille Vihdistä asti. Iida oli käynyt Syke – leirillä aiemminkin, Talvikki puolestaan oli kuullut hyviä juttuja leiristä ja partiota harrastava sisko suositteli telttaleirille lähtemistä. Leirielämästä tytöt löysivät useita hyviä puolia. Uudet kokemukset, kansainvälisyys, uiminen ja leirillä järjestetyt turnajaiset olivat tyttöjen mieleen. Leiriviikon aikana vallitsi helteinen sää ja vaikka lämpötila teltoissa saattoikin nousta korkeaksi, ei lämpö haitannut tyttöjä. Entä jos alkaisi ukkostaa?

– Sitten ollaan ja nautitaan sateesta ja viileydestä, ei se estä meidän menoa, tytöt vastaavat.
 

Kuvassa Iida ja Talvikki

Lisätietoa Syke -leiristä löytyy täältä.

Sykettä -lehti

Leiriblogi

Kuvaa ja ääntä leiriltä

Salka Similä

Joroisissa järjestettiin 17.–22.7. Itä-Suomen Metso-leiri 2011. Metso-leirit ovat Metsästäjäliiton piirien järjestämiä erä- ja riista-aiheisia leirejä 11–16 –vuotiaille. Leirejä järjestetään ympäri Suomen, pääosa sijoittuu kesään, mutta myös talvileirejä on tarjolla. Leireillä pääsee harjoittelemaan eränkäyntiin, riistanhoitoon ja metsästykseen liittyviä asioita sekä voi suorittaa metsästäjätutkinnon.

Joroisten leirillä osallistujia oli 54, joista reilusti yli puolet aikoi koettaa metsästäjätutkinnon suorittamista. Leiri käynnistyi sunnuntaina 17. päivä ja päättyi perjantaina metsästäjätutkintoon. Leirillä käsiteltiin paljon metsästäjätutkintoon valmentavia aiheita, kuten pienpetopyyntiä, hyviä metsästystapoja ja tutustuttiin esimerkiksi lintukosteikkoihin, metsästyskoirien käyttöön ja tarhaukseen. Iso osa leiriä olivat myös ampumaradalla vierailut, leirin aikana pääsi osallistumaan ilma-ase-, jousi- ja laseraseopetukseen.

Torstai-iltapäivän ohjelmaan kuului leirin teemaan sopiva rastirata, jonka jälkeen leiriläiset pääsivät paistamaan makkaraa laavulle.

Ensimmäisellä rastilla pohdittiin jänöihin ja majaviin liittyviä asioita. Leiriläisten tehtävänä oli selvittää, kuinka erottaa rusakko ja metsäjänis toisistaan ulkonäön ja jälkien perusteella. Rastilla pohdittiin myös voivatko rusakko ja metsäjänis lisääntyä, milloin villikaneja saa metsästää ja miksi majava rakentaa patoja.

Toisella rastilla pistettiin nauriit itämään ja pohdittiin eläinten talvi- ja kesäruokintaan liittyviä asioita. Leiriläiset pohtivat, mitkä eläimet kuuluvat talvi- ja kesäruokinnan piiriin ja kuinka monta kiloa ruokaa metsästäjät vievät eläimille metsiin vuodessa.

Kolmannella rastilla pääsi käytännön töihin. Leiriläisten tuli hakea purosta vettä, tehdä nuotio ja saada vesi kiehumaan mahdollisimman nopeasti. Aikaa tällä ryhmällä meni vain viisi ja puoli minuuttia.

Jokamiehenoikeudet olivat aiheena neljännellä rastilla. Kysymyksissä käsiteltiin eväsroskien jättämistä metsään, mopolla liikkumista metsässä, toisen tervaksien lainaamista sekä metsästykseen liittyviä asioita.

Viidennellä rastilla testattiin tietämystä hirvieläimistä. Leiriläisten piti nimetä Suomessa tavattavat hirvieläimet ja kertoa, mitkä niistä on siirtoistutettu. Kysymyksiä oli myös hirven sarvista, ryhmän piti tietää milloin hirvi pudottaa sarvensa ja arvata rastille tuodun sarven paino.

Kanalinnut olivat aiheena kuudennella rastilla. Ryhmä pohti miksi kanalintuja tavataan hiekkateillä sekä mikä kieppi on ja ketkä sitä käyttävät. Tehtävänä oli myös tunnistaa lintulajeja esimerkiksi munien ja sulkien perusteella.

Viimeisellä rastilla käsiteltiin petoeläimiä. Leiriläiset nimesivät koirien sukuun kuuluvia petoeläimiä ja Suomessa tavattavia näätäeläimiä, kissapetoja ja karhulajeja. Ryhmän piti myös tuntea suden ja karhun ruokavaliota.

Lisätietoa Metso-leireistä löytyy täältä. Leireille osallistuminen ei vaadi aikaisempaa kokemusta, kiinnostus aiheeseen riittää.

Metsästäjätutkintoon voit tutustua Suomen riistakeskuksen sivuilla ja tutkinnon harjoittelutehtäviin täällä. 
 

Salka Similä

Siilinjärven kesäetsivät järjestivät 14.7. retken Ala-Härmän Powerparkkiin. Aamulla kuuden aikaan matkaan lähti bussilastillinen nuoria sekä neljä ohjaajaa.

Siilinjärven nuorisotalo Semppiksellä ja Vuorelan nuorisotalolla työskentelevien kesäetsivien Reetan ja Jeminan kesätyönä on järjestää Siilinjärven nuorille erilaista ohjelmaa. Suunnitelmissa on ollut frisbeegolfia, melontaa, geokätköilyä ja Läpi yön – tapahtumia. Kesäetsivät ovat pitäneet huolen siitä, että nuorisotalot ovat olleet auki kesälläkin ja osallistuneet katupäivystykseen.

Kesäetsivät ovat perinteisesti järjestäneet nuorille yhden pidemmän retken kesällä. Tämän vuoden matkakohde valikoitui Facebook – äänestyksen kautta. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet esimerkiksi Ähtärin eläinpuisto, Xon-puisto, Tykkimäki sekä Tuurin kyläkauppa.

Etsivät Jemina ja Reetta

Tulevia tapahtumia ovat esimerkiksi melonta, retki Siilinjärven kesäteatteriin ja kesäbileet molemmilla taloilla. Lisää tietoa tapahtumista löytyy molempien talojen Facebook –sivuilta sekä talojen nettisivuilta. Etsivät ottavat mielellään vastaan ohjelmaideoita, eli mikäli sinulla on hyvä idea tai tapahtumatoive, kerro se Reetalle tai Jeminalle.

Mukaan retkelle olivat lähteneet myös Jasmin, Elli ja Aino. Kaikki olivat kuulleet Semppiksellä tulevasta retkestä, osa tytöistä oli jo aiemminkin käynyt Powerparkissa. Kaverit ja Powerparkin laitteet saivat lähtemään mukaan Ala-Härmään. Kesän aikana tytöt olivat osallistuneet myös Kesäysi-reissulle Helsinkiin, Siilifolkkiin ja Läpi yön –tapahtumaan.

Kuvassa Jasmin, Elli ja Aino

Powerparkissa on mahdollisuus kokeilla myös carting-ajoa, Jeren mielestä se olikin parasta Powerparkissa. Hyvä seura sai lähtemään mukaan retkelle, eikä Jere ollut myöskään aikaisemmin käynyt Powerparkissa. Powerpark-retken lisäksi Jere oli osallistunut etsivien järjestämään frisbeegolfiin.

Kuvassa Jere

Vuorelan nuorisotalolla järjestetään päihteettömät kesäbileet torstaina 28.7, lisätietoa löytyy täältä.
 

Vuorelan nuorisotalon sivut
 

Semppiksen sivut

Salka Similä

Paprikapizzat

pieniä peruna- tai ohrarieskoja
1 dl basilikatomaatti- pastakastiketta
1 punainen paprika
1 oranssi paprika
juustoraastetta
provencen yrttimaustetta

Jaa kastike rieskapohjille ja levitä jättäen reunat vapaiksi.
Levitä pohjille suikaloitua paprikaa, juustoraastetta sekä maustetta.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut.

Kesäkeittiömme testit jatkuivat tällä kertaa paprikapizzojen ääressä. Ohje napattiin perinteiseen tapaan Savon Sanomien sivuilta. Ohje oli tällä kertaa mahdollisimman yksinkertainen ja helppo, koska harva tällä säällä jaksaa keittiössä tunteja viettää. Näitä pikkupizzoja passaa popsia niin lämpimänä kuin kylmänä, niin välipalana kuin ruokanakin.

Kaupassa ostosreissua tehtäessä jouduimme karvaasti pettymään, kun kaupastamme ei löytynyt pieniä rieskoja. Ostoskoriin päätyi siis isoja täysjyvärieskoja. Muut tarvikkeet hyllyiltä löytyivät ja oikeastaan hieman yllätykseksi kaupasta saimme ohjeen mukaista provencen yrttiseosta. Juustoraasteeksi ostimme emmental-mozzarella sekoitusta.

Puolitimme isot rieskat ja levitimme ne folion päälle pellille, kun ei meidän toimiston keittiöstä sellaista hienoutta kuin leivinpaperi löytynyt eikä kesäkeittiön väki ymmärtänyt tällaista asiaa tarkistaa ennen kauppaan lähtöä. Paprikat huuhdoimme ja pilkoimme. Levitimme pastakastikkeen rieskojen päälle ja tässä vaiheessa keittiön täytti ihana yrttien tuoksu, kun kastikkeessahan oli basilikaa. Kastikkeen päälle ladoimme paprikasuikaleet, joiden päälle sitten ripottelimme yrttiseosta. Jos keittiössä tuoksui hetki sitten hyvälle, niin tämän jälkeen se vasta tekikin. Ah. Vielä juustoraasteet pinnalle ja pizzat uuniin.

Viiden minuutin paistaminen riitti varsin hyvin, että rieskat olivat mukavan rapsakoita ja juusto sulanut päälle. Kokonaisuudessaan pizzojen tekeminen vei aikaa noin vartin.

Ja tulipa niistä hyviä! Eipä uskoisi, että rieska taipuu niin hyvin pizzapohjaksi, vaan niin tekee. Tätä tullaan käyttämään jatkossakin. Myös pizzan täyttävyys tuli yllätyksenä. Herkkua oli.

Po1ntin kesäkeittiön väki

Kuopion Sirkus viettää 25-vuotis juhlavuottaan. Taidetorilla on viikon ajan voitu nauttia Kesäsirkuksesta, jossa esiintyvät Kuopion Sirkuksen lapset ja nuoret. Sirkuksella on vuosittain kaksi esitystä, Talvisirkus on tarinallinen sirkuskokonaisuus ja Kesäsirkus puolestaan yksittäisiä sirkusnumeroita sisältävä perinteinen esitys.

Kesäsirkuksen suunnittelu aloitettiin alkukeväällä ja kesälomien alkaessa käynnistyy harjoittelu. Harjoitusten määrä riippuu siitä, monessako numerossa on mukana. Useimmat harjoittelevat muutaman kerran viikossa, mutta osa käy harjoituksissa viitenäkin päivänä viikossa.

Kesän esitykseen pääsevät mukaan kaikki halukkaat Kuopion Sirkuksen harrastajat. Tänä vuonna esiintyjiä oli 21, nuorimpien ollessa 7-vuotiaita ja vanhimpien 17-vuotiaita. Esityksessä nähtiin akrobatiaa, tasapainoilua ja notkeutta vaativia numeroita.

Pyramidi- ja välinumeroissa esiintynyt Eevi Kumlin on ollut sirkuksen toiminnassa mukana neljä vuotta. Parasta sirkusharrastuksessa ovat pyramidien harjoittelu ja akrobatia, yksipyöräisellä ajaminen puolestaan vaikeinta. Eevi käy harjoittelemassa suunnilleen kahdesti viikossa.

Kuvassa Eevi

Meeri Tuominen aloitti myös sirkusharrastuksen neljä vuotta sitten. Meeri oli mukana pyramidinumerossa ja hänen mukaansa esiintyminen onkin parasta sirkuksessa. Harjoituksissa hän käy kolmesta neljään kertaa viikossa.

Kuvassa Meeri

Ainomaija Tianen on harrastanut sirkusta jo kuusi vuotta ja harjoittelee neljästi viikossa. Kesäsirkuksessa hän oli mukana pyramidi- ja akrobatianumeroissa. Parasta sirkuksessa on esiintyminen ja kaverit, raskainta on jaksaa harjoituksissa.

Kuvassa Ainomaija

Kesäsirkuksen ehtii nähdä vielä Taidetorilla perjantaina 22.7., lauantaina 23.7. ja sunnuntaina 24.7, ennen esityksiä pystyy osallistumaan myös Sirkustyöpajaan. Katso tarkemmat tiedot täältä.
 

Haluaisitko mukaan sirkustoimintaan? Uusien oppilaiden ilmoittautuminen alkaa elokuussa Kuopion Sirkuksen nettisivuilla.
 

Siilinjärven teatteri on toiminut vuodesta 1964 ja tänä kesänä Mäntyrannassa nähdään Teuvo Pakkalan näytelmä Tukkijoella. Kyseessä on suomalainen klassikko, jossa seurataan Pietolan talon tapahtumia, kun kylään saapuu tukkilaisia tekemään tukkitöitä. Näytelmässä on paljon laulua ja tanssia, sekä rakkauskiemuroita ja juonittelua rahasta. Kävin haastattelemassa näytelmässä Katria esittävää Noora Isomäkeä.

Noora on ollut mukana teatteriharrastuksessa suunnilleen seitsemän vuotta. Harrastus alkoi 11-vuotiaana teatteri Vivateksen ryhmässä, kun Noora meni jo aiemminkin teatteria harrastaneen kaverinsa mukana teatteriharjoituksiin. Ensimmäisissä harjoituksissa jännitti, kuinka hyvin pääsee harrastajaryhmään mukaan, mutta pian Noora olikin koukussa teatteriin. Vaikka tarkoitus oli vain käydä kokeilemassa teatteriharrastusta, muutamien harjoitusten jälkeen Noora lopetti muut harrastuksensa, aika ei riittänyt enää esimerkiksi urheiluharrastuksiin. Teatteriharjoitusten määrä vaihtelee, usein niitä on kerran viikossa, mutta ensi-illan lähestyessä määrä kasvaa ja harjoituksia voi riittää viikon jokaiselle päivälle.

– Harjoitukset on aina päivän kohokohta. Illalla vielä miettii, että miten meni, Noora totetaa.
 

Harva on mukana kahdessa eri teatteriryhmässä yhtä aikaa, mutta Noora on mukana sekä Siilinjärven teatterin että teatteri Vivateksen toiminnassa. Kahdessa eri kesänäytelmässä olisi haastavaa näytellä, joten jo talvella pitää valita, kumman teatterin toimintaan lähtee mukaan. Valintaan vaikuttavat esimerkiksi näytelmä, ohjaaja ja oma rooli.

– En valitse näytelmää roolin suuruuden kannalta, vaan roolin mielenkiintoisuus vaikuttaa enemmän, Noora kertoo.
 

Kesäteatterin suunnittelu alkaa jo ennen joulua. Joulun aikaan roolijaon tulisi olla jo suunnilleen selvillä ja joulun jälkeen alkaa näytelmän harjoittelu sisätiloissa. Keväällä kun ilmat alkavat lämmetä ja lava on raivattu lumesta, näytelmän harjoitukset siirtyvät ulos Mäntyrannan lavalle ja lavasteiden ja puvustuksen suunnittelu alkaa. Mäntyrannassa on kuitenkin tekemistä talvellakin, teatteriryhmä huolehtii esimerkiksi lumien tiputtamisesta katoilta, harrastajateatterissa kaikki tekevät muutakin kuin vain näyttelevät.

– Täällä on eri-ikäisiä ihmisiä eri taustoista, mutta kun kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja työskentelee, yhdessä syntyy ihan mahtava ryhmähenki, Noora valottaa teatteriharrastuksen hyviä puolia.
 

Mikäli koulunäytelmiä ei lasketa, Noora esiintyi ensimmäisen kerran 11-vuotiaana teatterin joulunäytelmässä. Muutamien roolivaihdosten myötä Noora päätyi esittämään Petteri Punakuonoa.

– Kerran kävin juoksemassa kerran lavan ympäri ja se oli elämäni hienoin hetki, Noora nauraa.
 

Noora on ollut mukana kesäteatterissa viitenä kesänä. Tämän kesän näytelmässä Nooran roolihahmo Katri rakastuu tukkimies Turkkaan. Roolin hyviä puolia ovat ehdottomasti monet tunnehuiput.

– Roolia on tosi mukava tehdä, kun mukana on kaikkia tunteita rakkaudesta vihaan ja itkusta nauruun, Noora kertoo.
 

Mikä olisi unelmien rooli?

– En osaa kyllä sanoa. Aina kun valitaan näytelmä, niin siitäkään ei osaa sanoa, minkä roolin haluaisi. Vasta kun ohjaaja kertoo roolijaon, osaa vasta asennoitua, että mitä sitä lähtee tekemään. Jos itse saisin valita, haluaisin tehdä jotain ihan erilaista kuin mitä aikaisemmin. Saisi lisää monipuolisuutta ja oppisi enemmän uutta, Noora kertoo.
 

Selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä ole. Teatteriharrastuksen muuttamisessa ammatiksi on sekä hyviä että huonoja puolia. Teatterikouluihin on vaikea päästä, eikä Noora pidä niitä kovin realistisina vaihtoehtoina.

– Voisihan sitä kuitenkin hakea tämän alan kouluihin, muuten voisi jäädä harmittamaan, että jätin tämän mahdollisuuden käyttämättä, Noora kertoo.
 

Harrastajateatteriin voi hakeutua kuka vain, Savon alueella toimii useita eri harrastajateattereita. Eri-ikäisiä harrastajia otetaan mielellään vastaan. Aiemmasta teatterikokemuksen puutteesta ei tarvitse olla huolissaan.

– Mistä sitä kokemusta saisi, jos ei täältä, Noora toteaa.

Tukkijoella näytelmää esitetään vielä 21.7. ja 24.7., tarkemmat esitysajat löytyvät Siilinjärven teatterin sivuilta www.siilinjarventeatteri.net

Salka Similä
 

Iisalmessa on tuettu nuorten kesätyöllistymistä tänä kesänä kahdella tavalla, Twist-toiminnalla ja työnantajille maksettavalla kesätyötuella.

Twist-kesätyötoiminta on tarkoitettu KauppisHeikin ja Juhani Ahon kouluissa opiskeleville 7.-8. – luokkalaisille nuorille. Mukaan haki 90 nuorta, joista 30 onnellista sai kesätyöpaikan. Valitut jaettiin kuuden hengen pienryhmiin, jotka työskentelivät viikon ajan kaupungin eri kohteissa. Twist-ryhmiä ohjannut Milla Porkka kertoo kesätöihin kuuluneen esimerkiksi nuorisotilojen siivousta, uimahallin ikkunoiden pesua, ulkoilualueiden kitkemistä ja mattojen pesua. Vastaavien töiden parissa puurtavat monien muidenkin kaupunkien kesätyöntekijät, mutta Millan mukaan Iisalmi on ainoita kaupunkeja, joissa toimintaa ohjaa nuoriso-ohjaaja. Toiminnan tavoitteena on opettaa nuorille työelämän pelisääntöjä käytännössä, kaikki paikkaa hakeneet nuoret haastateltiin, jolloin monet saivat ensimmäisen kokemuksen työhaastattelusta ja työviikon aikana selvisi esimerkiksi työaikojen noudattamisen merkitys.

Kesätyötuki on tarkoitettu yli 16–25 –vuotiaille iisalmelaisille nuorille. Tuki maksetaan työnantajalle, joka palkkaa nuoren kesäksi töihin. Tuen suuruus on 12 € työpäivältä ja sitä maksetaan enintään 20 työpäivän ajan. Työnantajana voi olla yritys, yksityinen henkilö, järjestö, koti- tai maatalous.

Kävin seuraamassa Twist-ryhmän työpäivää nuorisotalon siivouksen parissa. Koko kuuden hengen ryhmä oli hakenut myös muita töitä esimerkiksi ISS:ltä, 4H:lta ja Prismalta. Arviot siitä, miksi pääsi mukaan Twist-toimintaan, vaihtelivat. Nuoret arvelivat, että valintaa saattoi vaikuttaa esimerkiksi nuorisotalon toiminnassa mukanaolo tai se, ettei viime vuonna päässyt.

Työviikko oli puolessa välissä ja tähän mennessä ryhmä oli käynyt siivoamassa jäähallia ja nuorisotaloa sekä käynyt siistimässä Haukiniemen liikunta-aluetta. Kitkeminen ja haravointi olivat olleet viikon raskaimpia hommia, sää ei ollut varsinaisesti suosinut ulkotöitä, Iisalmessa oli vaihtoehtoisesti satanut kaatamalla tai aurinko oli paahtanut hellelukemissa. Vaikka nuoret tiesivät etukäteen, että tiedossa olisi siivoamista ja ulkotöitä, oli töiden fyysisyys ja rankkuus yllättänyt. Tavalliseen kouluarkeen verrattuna päivät kesätöissä olivat paljon raskaampia, eikä taukojakaan ollut yhtä paljon. Työpäivään kuului kaksi kymmenen minuutin kahvitaukoa ja puolen tunnin ruokatauko.”Koulusta saa vain ilmaista ruokaa”, toteaa yksi ryhmän pojista. Kesätyörahojen käytöllekin on jo suunnitelmia, yksi nuorista säästää omaan autoon, osan rahat menevät bensoihin, suunnitelmissa on myös retkiä esimerkiksi PowerParkkiin ja festareille. Ensi kesän unelmien kesätyöpaikoiksi nuoret mainitsevat Tivoli Sariolan ja PS:n kaupat, esimerkiksi Prisman.

Tämän vuoden Twist-ryhmäläiset olivat kuulleet työpaikasta opojen, kavereiden ja opettajien kautta. Myös nuoriso-ohjaajat kiersivät kouluilla kertomassa Twist-kesätyötoiminnasta. Toimintaa järjestetään hyvin todennäköisesti myös ensi vuonna. Ensi keväänä kannattaa käydä hyvissä ajoin katsomassa Po1ntin sivuilta miten hakeminen toteutetaan.

Twist-ryhmän vinkkejä työhakemuksen tekoon, haastatteluun valmistautumiseen ja kesätöissä käyttäytymiseen:

Hyvä työhakemus:
- Selkeä, ei kerrota asioista liian yksityiskohtaisesti
- Vastaa siihen, mitä kysytään
- Omat yhteystiedot tulee löytyä
- Hakemuksessa voi kuvailla sitä, millainen on
- Kannattaa kertoa omista harrastuksista ja koulumenestyksestä
- Hakemuksen pitää olla totuuden mukainen

Haastattelussa:
- Pitää olla oma itsensä
- Haastattelijaa tervehditään
- Työhaastattelussa käydään usein läpi työhakemusta
- Kannattaa ottaa etukäteen selvää, millaisesta työstä on kyse

Töissä:
- Kannattaa tehdä reippaasti töitä
- Työaikoja pitää noudattaa
- Kuunnellaan töiden ohjaajaa, eikä valiteta ikävistäkään työtehtävistä
- Oma-aloitteisuus on tärkeää, kun saa jonkun työn valmiiksi, voi käydä itse kysymässä mitä tehdä seuraavaksi
 

Lisää tietoa Twist-toiminnasta löytyy Iisalmen kaupungin nettisivuilta ja Po1ntista.

Salka Similä

Kuopion matkustajasatamassa järjestetään 15.–31.7.2011 Taidetori – tapahtuma. Torilta löytyy erilaisia työpajoja, käsityöläisten myyntikojuja ja lavalla nähdään esimerkiksi Kuopio Sirkuksen kesäsirkus, murretori, karaokea sekä muotinäytös. Luovien alojen keskuksessa Myllyssä järjestetään taidenäyttely, tarkka osoite on Minna Canthin katu 4 ja näyttely löytyy 4. kerroksesta. Kävin tutustumassa Taidetorin avajaispäivänä erilaisiin työpajoihin.

Korupajassa tehdään vanhoista kolikoista kaulakoruja. Ideana on etsiä kolikko, josta löytyy oma syntymävuosi, pajalla on varauduttu 5 - 80 – vuotiaisiin kävijöihin. Korupajaan on 10 euron osallistumismaksu ja paja sijaitsee Myllyn tiloissa.

Haloo! Tuunaustyöpajalla pääsee kokeilemaan tekstiilipainamista. Pajalla voi maalata omaa t-paitaa, mutta sinne on varattu myös uusia t-paitoja, kokoja löytyy lasten paidoista XL:ään asti. Pajaan on 5 euron osallistumismaksu mikäli tuo oman paidan ja 10 euron maksu, jos käyttää tuunaustyöpajan paitaa. Tämäkin paja sijaitsee Myllyn tiloissa.

Joulukuun alussa alkaneen Jätekukon tuikkujahdin tuloksena kouluissa kerättiin yhteensä 911 934 tuikkukuorta. Tuikkutyöpajalla pääsee askartelemaan näistä tuikkukuorista esimerkiksi magneetteja tai avaimenperiä. Paja on maksuton.

Kuopion kaupungin pajalla pääsee tekemään maksutta rintamerkkejä.

Lisäksi torilla on mahdollisuus maksutta maalata postikortteja tai viiden euron hintaan painaa persoonallinen tiskirätti. Lisää tietoa esityksistä, työpajoista ja muusta Taidetorin ohjelmasta löytyy osoitteesta www.taidetori.com
 

Salka Similä

Friteeratut raparperit

Friteeraustaikina:
1 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
4 rkl sokeria
1 kananmuna
2 dl kivennäisvettä tai sitruunalimonadia
Lisäksi:
Ohuita raparperinvarsia
Rypsiöljyä paistamiseen
Sekoita friteeraustaikina ja anna sen seistä noin 10 minuuttia.
Pese raparperinvarret (ja kuori halutessasi) ja paloittele ne tangoiksi.
Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.
Kasta raparperitangot taikinaan ja uppopaista kauniin ruskeiksi. Valuta esim. talouspaperin päällä.
Tarjoa lämpöisenä vatkatun vaniljavaahdon tai jäätelöpallojen kera.

Po1ntin kesäkeittiö testasi Savon Sanomien sivuilta löytyneen reseptin. Ohje vaikutti tarpeeksi helpolle aloittevallekin kokille. Raparperia oli itse asiassa melko hankala enää saada, nähtävästikin sen sato on parhaimmillaan jo kesäkuun puolella. Se ei tokikaan kokkailuamme hidastanut ja löysimmekin raparperin varsia yhdeltä torimyyjältä. Muut ainekset löytyivät ruokakaupan hyllyltä.

Ohjeen mukaan pesimme varret ja pilkoimme ne tangoiksi sekä kuorimme ne. Varmuuden vuoksi halkaisimme paksummat varret. Taikina sekoitettiin ja jätettiin tasaantumaan kymmeneksi minuutiksi. Kuitenkaan, se ei mielestämme ollut tarpeeksi paksua eikä tahtonut pysyä raparperin varren päällä. Tämän vuoksi lisäsimme taikinaan perunajauhoja desin verran. Ja taas annoimme taikinan seistä kymmenen minuuttia. Tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta, jolloin laitoimme taikinan sekaan vielä lisää vehnäjauhoja desin verran. Nyt taikina alkoi näyttää ja tuntua tarpeeksi paksulle, jotta se pysyisi raparperitangon ympärillä paistaessa niitä öljyssä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan taikina livahti kattilan pohjalle raparperin kelluessa pinnalla. Joten jauhoja lisättiin taas, tällä kertaa noin puoli desiä. Tällä taikinalla sitten raparperit friteerattiin.

Friteeraus tapahtui tavallisella hellalla aivan tavallisessa kattilassa. Kaadoimme kattilan pohjalle noin viitisen senttiä rypsiöljyä ja lämmitimme öljyn varovaisesti sopivan lämpöiseksi. Ensimmäinen koepala oli liian löysällä taikinalla varustettu raparperi, mutta lämpötila paistamiseen oli sopiva. Joten viimeisten jauhojen lisäämisen jälkeen friteerasimme raparperitangot onnistuneesti. Pyöräytimme raparperitangon taikinassa ja tiputimme kattilaan paistumaan yhtä aikaa noin viisi tankoa. Raparperitankojen tulisi paistua kullanruskeiksi, mutta tuumasimme, että meidän tangot eivät saaneet tätä väriä jauhojen lisäyksen vuoksi. Tämän jälkeen nostimme ne valumaan hetkeksi talouspaperille.

Friteerattujen raparperien kylkiäisenä tarjoilimme jäätelöä ja eväämme sai lievistä ennakkoluuloista huolimatta mukavan arvion. Ohuimmat raparperit olivat sisältä pehmeitä, mutta paksuimmat olivat vielä hieman kovia, jonka vuoksi raparperin varsia kannattaa halkaista. Nyt reseptiä kokeilleena lisäisin taikinaan sitruunaa ja vaniljaa mausteeksi. Liekö sitten meidän jauhojen lisääminen tuonut hieman pahvimaisen maun ja tunnun friteerauskuoreen... Kannatti kuitenkin kokeilla!

Po1ntin kesäkeittiön väki

Aivan Kuopion keskustassa sijaitsee Pikku-Pietarin torikuja, josta löytyy kahvila ja hirsiaittoja, joiden sisältä paljastuu käsityö- ja lahjatavarapuoteja. Torikuja on avoinna elokuun loppuun asti maanantaista perjantaihin 10–17 ja lauantaisin 10–15.

Kävin tutustumassa Kesäkauppa Hattaraan, joka sijaitsee aitassa numero 14. Kyseessä on Sysimetsä Designin ja Susikon yhteinen kesäkauppa, josta löytyy värikkäitä, iloisia ja suloisia koruja, tekstiilejä ja sisustustuotteita.

Kuvassa Susanna

Susikosta vastaava Susanna Sorsa on ensimmäistä vuotta mukana Pikku-Pietarin torikujalla. Susikon ja Sysimetsä Designin tuotteita yhdistää värikkyys ja eläinaiheet, joten aitan vuokraaminen yhdessä tuntui luontevalta ratkaisulta.

Lahden muotoiluinstituutista valmistunut Susanna on ammatiltaan korumuotoilija. Opinnoissa keskityttiin korujen työstämiseen jalometalleista, mutta Susikon tuotteissa materiaalina on käytetty esimerkiksi puuta, keramiikkaa ja lasia. Susanna on aina tykännyt väreistä, eläinhahmoista ja iloisuudesta, mikä näkyy Susikon koruissa ja magneeteissa.

– Ei tarvitse olla suurta taidetta, että esine voi olla kiva, Susanna kertoo.
 

Hattaran asiakaskunta on monen ikäistä, Susanna uskoo että iloiset tuotteet vetoavat kaikenikäisiin iloluontoisiin ihmisiin.

Parasta työssä on ehdottomasti se, kun saa itse valmistaa koruja ja myydä niitä. Toisaalta työ on aina läsnä arjessa. Mikäli toivoo kahdeksasta neljään työtä tai selkeitä työaikoja, eivät yrittäjyys ja käsityöläisyys ole parhaita vaihtoehtoja. Työn siirtyminen vapaa-ajalle ei kuitenkaan haittaa niin kauan kuin tekemisestä nauttii.

Salka Similä
 

Välivuosiko?

Valmistuin 2010 keväällä ylioppilaaksi. Tunnelma oli hieno ja ylioppilastodistus oli sitäkin upeampi asia. Itsevarmana tai ainakin toiveikkaana, lähdin pyrkimään yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Kävin kolmissa, käytännössä neljissä, pääsykokeissa ja jäin toivoen odottamaan tuloksia. Postista saapui kolme ohutta kirjekuorta: en ollut päässyt minnekään. Pettymys oli melkoinen.

Yliopistoissa en päässyt edes varasijoille ja ammattikorkeakouluissa oli varasijani 20 ja 30 paremmalla puolella. Melkeinhän siinä itku meinasi tulla. Tuli tunne etten ollut kelvannut minnekään, en yhtään minnekään. Ennen niin hieno ylioppilastodistus tuntui ihan surkealle ja muutenkin oli surullinen olo kun kaikki tuntui menneen hukkaan. Lisäksi minulle oli jäänyt mielikuva, että jos et kelpaisi heti ensimmäisenä vuonna minnekään, olisit surkea oppilas, huono vastaaja tai muuten vain tyhmä ja yleisestikin toivoton tapaus. Ainoa mikä lohdutti, olivat prosentit, jotka paljastivat, kuinka vähän vasta valmistuneita ylioppilaita pääsi yliopistoihin.

Kuitenkin ajatus välivuodesta ja kaikesta siihen liittyvästä masensi kovasti. Yllättäen löytyi kuitenkin jonkinlainen ratkaisu: Äitini retuutti huoneeseeni aiemmin postissa tulleen Alkio-opiston esitteen. En suostunut muutamaan päivään vilkaisemaankaan siihen, jollei äiti ottanut asiaa puheeksi. Hain jopa täydennyshaussa alalle, josta minulla ei ollut mitään hajua mitä se oli ja motivaationi sitä kohtaan olisikin ollut lähes olematon. Lopulta annoin periksi ja aloin silmäillä saamaani esitettä. Sieltä ajauduin sitten opiston nettisivuille ja hetken tarkasteltuani lähetin hakemuksen eteenpäin ja nyt voin sanoa, että se oli elämäni paras ratkaisu!

Opistolla pystyin suorittamaan kahdet perusopinnot (historia ja kulttuurihistoria), eli 25 opintopistettä sekä myös yliopisto-opintoja ajatellen pakolliset Academic Reading ja kirjoitusviestinnän. Muitakin opintoja olisi ollut mahdollista suorittaa. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään välivuosi, jollaisesta perinteisesti ajatellaan että maataan huoneessaan kattoon tuijotellen ja varpaitaan pyöritellen. Työtä todella riitti, opettajat olivat kannustavia ja ruoka syötävää. Parasta oli kuitenkin yhteishenki joka vallitsi opiskeluryhmässä. Se oli jotain sellaista, mitä en ollut aiemmin kokenut. Vuosi oli ehkä paras lukuvuosi joka minulla oli koskaan ollut ja nautin siitä, vaikka työtäkin piti välistä tehdä. Nähtävästi siitä myös oli hyötyä, sillä ovet yliopistoihin avautuivat.
Tietysti opiskelu maksoi, mutta hintaan sisältyi asuminen, ruoka arkipäivisin ja internet. En olisi koskaan uskonut, että välivuosi voisi olla noin positiivinen kokemus.

Koko perheen tapahtuma Siilifolk järjestetään Siilinjärvellä 4.-10.7.2011. Nuorille suunnattua ”Nuorta voimaa” –päivää vietettiin 6.7. ja illan festivaaliklubilla esiintyi myös Block Buster. Ennen keikkaa bändi ehti kertoa Olympiastadionin tapahtumista, tulevaisuuden suunnitelmista ja vähän muustakin Po1ntille.

Omien sanojensa mukaan ”räjähtävää ja energistä, suoraviivasta rockia” soittava Block Buster perustettiin vuonna 2008 laulaja-kitaristi Aarni Metsäpellon ja rumpali Jaakko Metsäpellon toimesta, mukaan liittyi pian myös basisti Mikko Tiirikainen. Ydinkokoonpanolla ehdittiin soittaa kaksi ja puoli vuotta, kunnes soolokitaristi Elias Salo liittyi bändiin joulun alla. Bändin musiikkiin ovat eniten vaikuttaneet AC/DC, Rose Tattoo ja Rhino Bucket. Mistä nimi Block Buster tulee?

– Toisen maailmansodan aikaisesta pommista, se oli vähän niinku lehdistön antama lempinimi yhdelle pommille, Jaakko vastaa.

Block Busterilla on takanaan kolme voittoa erilaisista bändikisoista, Kuopion Rockcock –kilpailun voiton myötä bändi pääsi esiintymään kesän 2010 RockCockiin, tänä keväänä voitto napsahti kohdalle sekä Kuopion kaupungin nuorisopalveluiden järjestämästä bändikisasta että Hitlantiksen ja Radio Novan järjestämästä kilpailusta, jonka avulla pojat pääsivät esiintymään Olympiastadionille Bon Jovin lämppäribändinä. Kuinka paljon erilaiset bändikisat ovat vaikuttaneet Bloc Busterin uraan?

– Aika paljon, siitä on keikkojen hankinnassa hyötyä ja muutenkin, Jaakko kertoo.

– No esimerkiksi tämä Kuopion bändikisan voitto, jos me ei oltaisi sitä voitettu, niin me ei välttämättä oltaisi voitettu sitä Olympiastadionin kisaakaan. Kuopion kisan voiton kautta päästiin tekemään hyvä demo, jos meillä olisi ollut huonolaatuisempi demo, niin ei välttämättä oltaisi siellä Stadionillakaan oltu, Aarni jatkaa.

– Eniten on varmaan vaikuttanut se RockCock –kisan voitto, sen avulla sai Kuopioon fanikantaa ja paljon esiintymiskokemusta, pojat toteavat.

Suunnitelmissa ei ole uuteen bändikilpailuun osallistumista. Toiseen Suomen laajuiseen kilpailuun voisi olla kiinnostusta, mutta tällä hetkellä bändi keskittyy ennemmin keikkojen hankkimiseen. Aikaisemmat voitot ovat nostaneet kynnystä osallistua bändikisoihin ja toisaalta moniin kisoihin eivät edellisen vuoden voittajat saa edes osallistua.

Bon Jovin lämppärikilpailun voiton myötä Block Busterin nimi esiintyi eri medioissa ympäri Suomen ja he pääsivät soittamaan suurelle yleisölle. Miltä se Olympiastadionilla esiintyminen tuntui?

– No se oli ihan semmoinen yllättävän neutraali olotila olla keikalla, oli ihan pieni jännitys siinä alussa, Elias vastaa.

– Mutta olihan se ihan älyttömän siistiä päästä Olympiastadionille soittamaan, Jaakko jatkaa.

– Kyllähän siellä uudestaan soittaisi, pojat toteavat.

Entä pääsikö bändi tapaamaan itse pääesiintyjää?

– Ei ollut puhettakaan mistään tapaamisista. Olisihan se ihan hienoa ollut, olisi voinut kysellä, että miksi ne ottivat meidät sinne soittamaan ja kaikesta siitä kiertue-elämästä. Sitten olisi voinut kiittää, että päästiin soittamaan sinne.

Bändin kesään on kuulunut poikien sanojen mukaan ”keikkoja, keikkoja, yksi keikka Olympiastadionilla ja keikkoja.” Tällä hetkellä Block Buster viettääkin uransa kiireisintä keikkakesää, esiintymisiä on kertynyt paljon ja entistä laajemmalla alueella, kesän aikana pojat on voinut nähdä esimerkiksi Helsingissä, Kajaanissa, Rautalammilla ja Siilinjärvellä. Heinäkuussa esiintymisiä on kertynyt kymmenkunta, Block Busterin ehtii nähdä vielä Lapinlahdella, Pieksämäellä ja Kuopiossa. Miltä syksy näyttää?

– No aika paljon semmoista, että ei ole lyöty lukkoon, mutta suunnitelmissa on.

Bändillä ei ole vielä levytyssopimusta, mutta kiinnostusta on ollut ilmassa.

– Joku ohjelmatoimisto vois olla myös hyvä, koska varmaan aika monen mielestä tämä meidän musiikki on parasta livenä, Jaakko kertoo.

– Mehän ei olla vielä hirveen vanhoja, että ei tässä mikään kiire siihen levyn tekoon ole. Ei hirveästi kiinnosta, että tehtäisi jonnekin kaksi levyä ja sitten jos ne eivät myy, niin meidät heitetään pois. Elias toteaa.

– Ei olisi hyvä pamahtaa pinnalle yhdessä yössä, kun aika äkkiä siitä sitten häviääkin. Ennemmin tekee keikkoja ja hankkii fanipohjaa, pojat kertovat.

- Bon Jovin keikan jälkeen oli vähän vaarana, että me leimaudutaan Bon Jovin lämppäribändiks. Kyllä se saattaisi sitten kolmekymppisenä harmittaa, että me ollaan vieläkin vaan se Bon Jovin lämppäribändi, Elias nauraa.

Idols-tyyppinen nopeasti kuuluisuuteen ponnahtaminen ei ole bändillä selvästikään toiveissa. Tulevaisuudelta pojat toivovat paljon keikkoja ja mahdollisuuksia levyn tekoon. Kaikki bändin jäsenet toivovat, että musiikin tekemisellä pystyisi elättämään itsensä.

– Saisi leivän pöytään, Mikko toteaa

– Ja bensat traktoriin, Elias lisää

Block Busterin musiikkia voit kuunnella bändin MySpace -sivuilta www.myspace.com/blockbusterrocks

Salka Similä
 

Nilsiän musiikki- ja tanssileiri järjestettiin 51. kerran 27.6. – 5.7.2011.

Päätöskonsertti käynnistyi rumpuklinikan esiintymisellä.

Leirillä opiskeltiin oman kiinnostuksensa mukaan klassista tai rytmimusiikkia, laulua tai tanssia. Klassisen musiikin ja rytmimusiikin kursseilla järjestettiin soittotunteja. Laulukurssilla harjoiteltiin poprock-laulua sekä stemmalaulantaa. Lisäksi leirillä oli mahdollisuus osallistua kuoron toimintaan, yhteissoittoharjoituksiin, studiotyöskentelyyn tai bänditoimintaan sekä opiskella musiikin teoriaa. Tänä vuonna leirillä saatiin kasaan 11 bändiä. Tanssikurssilla perehdyttiin nykytanssin tekniikkaan ja kehonhuoltoon, toisaalta myös improvisaatioon ja omien koreografioiden tekoon. Konserttitoiminta ja esiintyminen olivat keskeinen osa leiriä, musiikkileirin aikana järjestettiin yhteensä 11 eri yleisötapahtumaa, joissa myös leiriläiset ja heidän opettajansa esiintyivät.

Leiriläisiä oli kokoontunut Nilsiään ympäri Suomen, Helsingistä Rovaniemelle asti. Mukana oli myös muutama ulkomaalaisvahvistus Virosta ja Yhdysvalloista. Nuorimmat leiriläiset löytyivät vauvamuskarista ja iäkkäimmät yli 50-vuotiaille suunnatulta seniorilaulukurssilta, eniten leirille osallistui kuitenkin yläkouluikäisiä. Yhteensä musiikki- ja tanssileirillä oli noin 250 leiriläistä. Leirille palkataan myös joka vuosi nuoria kesätöihin ja Kuopion konservatorion opiskelijat tulevat usein suorittamaan työssäoppimisjaksoaan leirille.

Kävin katsomassa leirin viimeisen päivän tunnelmia iltapäivän matineassa ja illalla järjestetyssä päätöskonsertissa.

 










Kuvassa Petro, Matias ja Pyry

Matineassa esiintyivät suonenjokelainen Matias Vuorinen, nilsiäläinen Petro Pitkänen ja kuopiolainen Pyry Saloranta. Pianon soittamisen lisäksi pojat ovat leirillä olleet kavereiden kanssa ja pelanneet korttia. Vastaus siihen, mikä leirillä on ollut parasta, tulee heti: ”Kaverit”. ”Ja elämäni ensimmäinen jazz-soolo”, Pyry lisää. Kaikki kolme haluavat tulla myös ensi kesänä leirille, mielellään töihin.

 


Kuvassa Minttu

Tanssistipendin saanut helsinkiläinen Minttu Miettinen osallistui leirillä sekä tanssitunneille, että huilunsoiton opetukseen. Parasta leirillä on ollut tanssiminen, jonka harrastamisen hän aikoo aloittaa ensi syksynä. Minttu kertoo olleensa leirillä ainakin seitsemänä vuotena, jaksaako vielä ensi kesänäkin? ”Todellakin, mielelläni tuun.”

 


Kuvassa Jere

Nilsiäläinen Jere Savolainen osallistui leirillä kitaransoiton opetukseen, laulutunneille ja bänditoimintaan. Leirin aikana Jere ehti esiintyä kolme kertaa, kerran yksin laulaen ja kahdesti bändin kanssa. Parasta leirillä onkin olleet laulutunnit, joilla oppi kaikista eniten uutta. Jere toivoo pääsevänsä ensi kesänä leirille töihin, olisiko kyseessä unelmien kesätyöpaikka? ”No, ainakin vaikuttaa helpolta hommalta”, Jere vastaa.

Kuoro esitti päätöskonsertissa kaksi kappaletta, J. Karjalaisen "Do The Kaivinkone" ja Coldplayn "Viva La Vida".

Haluaisitko mukaan leirille? Hakeminen tapahtuu jälleen ensi keväänä Nilsiän kaupungin nettisivujen kautta tai hakulomakkeella, jonka voi saada Nilsiän kaupungintalolta.

Salka Similä
 

Pieksämäen nuorisotoimella opissa

Aloin helmikuussa 2011 miettiä missä voisin hoitaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan tutkintooni kuuluneet työssäoppimiset, jotka pitäisi hoitaa keväällä ja kesällä, yhteensä 9 viikkoa. Opettajani ehdotuksesta otin yhteyttä tänne, ja pian oli paikan etsiminen hoidettu pois alta... Olin hieman hermostunut hoituisiko työssä käyminen autottomalta henkilöltä, mutta huolenaiheeni osoittautui turhaksi, kyyti löytyi aina tarvittaessa. :)

Yhdeksän viikkoani alkoi osallistumalla Kuka Päättää-projektiin, jossa kuudesluokkalaiset oppivat yhtä jos toista päihteistä, kulkemalla mustaa tunnelia/putkea pitkin huoneesta huoneeseen. Itse toimin oppaana, joka kuljetti ryhmiä läpi putken(jossa siis oikeasti oli pimeää ja joutui konttaamaan), toimien myös neiti Aikana. Samat jutut taisi tulla kuunneltua aika monta kertaa, ja nyt kyllä muistan kahden kuukauden jälkeenkin kuinka monta tuhatta myrkkyä yhdessä tupakassa on! :D Näissä hommissa pääsi työskentelemään monien eri ammattien ja organisaatioiden edustajien kanssa, joka oli hauskaa! Muutenkin oli hyvä päästä näkemään miten monesta eri paikasta vaadittiin osallistujia, että koko homma edes oli mahdollinen. Yhdessä saa aikaan paljon enemmän.

Muutama viikko kului tutustuessa CAFE 76sataan keskustassa ja nuokkareihin ympäri Pieksämäkeä. Työ oli rentoa, ja välillä hengailu nuokkarilla nuorten kanssa sai aikaan jopa syyllisiä tunteita kun oli tottunut aiemmin hieman kiireisempään työpaikkaan... Mutta hei, eihän joka työssä voi asiakkaiden kanssa katsoa MM-jääkiekkoa illan kuluksi! Pääsin käymään myös Varkaudessa tutustumaan esim. paikallisiin nuorisotoimen tiloihin. Työ ei kuitenkaan ole pelkkää nuokkarilla hengailua, olennainen osa nuoriso-ohjaajan työtä on myös se perinteinen toimistotyö. Myöskään kokouksilta ei näissä hommissa pääse välttymään.

Työssäoppimisessa osallistuin kahdelle noin viikon mittaiselle kesäpäiväleirille, jotka järjestettiin Naarajärvellä ja Jäppilässä nuokkareilla. Tämä työ olikin hieman hektisempää, kun valvottavana oli 30 lasta parhaimmillaan 6h päivässä. Leireillä liikuttiin, tehtiin taikatemppuja ja sirkusteltiin, sekä kokeiltiin omien käsien taitoja. Olin melko hämmästynyt, miten sitä itsekin oppi jotakin, ja eräänäkin viikonloppuna löysin itseni askartelukaupasta etsimästä decoupage-lakkaa, kun sitä oli leirillä päästy kokeilemaan. ;) Ensimmäisellä leirillä suoritin myös ammattiosaamiseni näytön, joka meni hyvin. Näyttönä toimi koko viikon leirillä työskentelyni.

Työkaverit täällä nuorisotoimella ovat olleet oikein mukavia, tällä osa-alueella ei valitettavaa löydy. Olen saanut sopivasti ohjausta ja opastusta, ja kysymyksiini on vastattu aina. Ja minähän siis kysyn kaikesta ja PALJON! ;)

Nyt kuitenkin yhdeksän viikkoa alkaa olla putkessa, ja on aika ansaitun kesäloman ja uimarantojen... Kiitos kaikille ja näkyillään! :D

Jenna

School's Out -tapahtuma Iisalmessa 4.6.2011

Iisalmessa järjestettiin lauantaina 4.6.2011 ensimmäistä kertaa School's Out -tapahtuma. Koulujen loppuun ajoitettu tapahtuma pidettiin Iisalmen torilla ja kävin markkinoimassa tapahtumassa Po1nt - Nuorten portaalia sekä Aloitekanavaa.
 

Tapahtumailtana oli hieman sateinen ja tuulinen sää, mutta se ei haitannut rockin soittamista. Paikalla oli soittamassa iisalmelaisia nuorten bändejä.

 
 

Anne yrittää saada taltutettua tuulta.

Bändi ja muutama kuuntelijakin.

Po1ntin teltan liepeillä tapasin myös Hannan. Hannalle Po1nt oli jo tuttu entuudestaan.

Po1ntin kanssa samassa teltassa oli myös kondomiajokortti -piste. Ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijat Tarla Klemetti ja Terhi Ryhänen olivat järjestäneet kondomiajokorttipisteen projektityönään.

Kortin suorittamiseen tarvitsi ensin suorittaa teoriakoe. Kokeessa kyseltiin aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Sen jälkeen suoritettiin kondomin asentaminen paikoilleen oikeaoppisesti.

Tarla ja Terhi neuvoivat asiantuntevasti oikeaoppiseen kondominkäyttöön. Käytettävissä oli myöskin kuvin varustetut ohjeet. Kondomiajokortin suorittajalla oli mahdollisuus kokeilla kondomin asettamista kännilasit päässä tai ilman. 

 Siihen se rullaantuu.

 

Terhi teki sen!

Pisteellä jaettiin myös Po1ntin kesäkumeja.

Tapahtumasta raportoi: Miina Ratilainen.

Lähdetäänkö nyt vai heti?

Opiskelemme Varkaudessa audiovisuaalista viestintää ja valmistumme tänä vuonna. Tänä keväänä pääsimme tutustumaan saksalaiseen OSZ Kim koulun opiskeluun sekä näkemään Saksan pääkaupunkia, Berliiniä.

Ohjaava opettajamme Riitta Kiuru antoi meille mahdollisuuden lähteäoppilasvaihtoon Berliinin neljäksi viikoksi. Kiuru itse oli käynyt aikaisemmin Saksassa tutustumassa kouluun ja ystävystynyt siellä opettajaan, jonka kanssa hän lähti ideaa työstämään. Innostuimme ajatuksesta ja aloimme tehdä matkajärjestelyjä. Kysyimme Riitalta, että lähdemmekö nyt vai heti matkaan.

Matkan ideana olisi tutustua saman alan opetukseen ja oppilaisiin sekä oppia tuntemaan paikallista kulttuuria suurkaupungissa. Saimme tehtäväksi myös valokuvausprojektin Berliinin katutaiteesta.

Ensimmäinen koulupäivä OSZ KIM:ssä koitti ja olimme hyvin jännittyneitä mikä meitä odottaisi. Koulu oli suuri ja viihtyisä paikka opiskelulle. Yllätyimme koulun kattavasta laite-valikoimasta sekä motivaatiosta opiskella ja tehdä töitä. Koulu tekee paljon kansainvälistä yhteistyötä, muun muassa Suomen koulujen kanssa ja saa rahoitusta EU:lta. Koululla on miljoonan euron studiolaitteet, kamerat ja editointipöydät, joista EU on maksanut 80% ja loput Berliinin kaupunki.
Hämmästelimme oman aikamme tätä suurta studiota.. Meidän omassa koulussamme ei nimittäin moista ole. Opiskelijat työskentelevät paljon tekniikan parissa erilaisten projektien merkeissä. Oma opiskelumme Suomessa painottuu taittoon kun taas OSZ KIM:ssä videointiin.

Opiskelumotivaatio oli eritasoista kuin Suomessa. Oppilaat olivat kiinnostuneita ja innostuneita käyttämään laitteita. Heillä on harvoja paikkoja, minne mennä työssäoppimaan omaa alaansa. Siksi koulu tarjoaa oppilailleen monipuolisia projekteja, joiden kautta he oppivat oman alan töitä. Heidän opiskeluunsa ei kuulu opinnäytetyön teko kuten meillä Suomessa, vaan opiskelujen päätteeksi järjestetään loppukokeet.

Kouluruokailu ei ollut Saksassa ilmaista. Osa oppilaista ottaa kouluun omat eväänsä, toiset käyvät lähikaduilla syömässä. Itsekkin kävimme syömässä koulupäivinä paikallisissa ravintoloissa ja kuppiloissa, sillä ruoka on sielläpäin edullista. Berliinissä opiskelijat eivät muuta kotoaan pois opiskeluaikanaan, sillä asuminen pääkaupunkiseudulla on kallista.

Pääsimme vierailemaan matkallamme myös Hampurissa. Lähdimme erään luokan matkaan valokuvaamaan, kun muut opiskelijat videokuvasivat Miniatyyri museossa pienoismalleja. Matkaan lähdimme aamukolmelta bussilla ja kesti iltamyöhään kun olimme takaisin Berliinissä. Tutustuimme päivän aikana Hampurin satamaan, miniatyyrin ihmeelliseen maailmaan sekä St. Michaelis kirkkoon.

Vaihto-oppilaina tutustuimme nopeasti koulun oppilaisiin ja opettajiin. Meitä opasti alkuun pari opiskelijaa, jotka kertoivat mistä löytyy lähin ruokakauppa ja miten metrokarttaa täytyy lukea. Paikalliset opiskelijat näyttivät meille mielellään Berliinin nähtävyyksiä. Kierellessämme läpi nähtävyyksiä, löysimme katutaidetta joka nurkan takaa. Katutaidetta oli monenmuotoista ja tyylistä. Pidimme mm. East Side Galleriasta, joka on osa vanhaa Berliinin muuria. Suomessa emme ole vastaavaa katutaiteen määrää nähneet.

Paikalliset oppilaat, opettajat sekä ihmiset muuten Berliinissä ovat ystävällistä väkeä. Yllätyimme ensimmäisinä päivinä, kun oppilaat tervehtivät toisiaan halaamalla. Myös miehet kättelevät ja halaavat tervehdykseksi. Tunsimme alusta asti olevamme tervetulleita heidän kouluunsa.

Opimme uusia asioita mitä emme olisi oppineet ilman tätä matkaa. Osallistuimme 3D-animaatiotunneille, teimme pahvikansiot sekä t-paitaprintin ja painatimme sen itse. Oli hienoa laajentaa oppimistaan toisessa maassa ja kehittää omaa kielitaitoaan. Pidämme matkaa ainutlaatuisena ja tärkeänä oppimiskokemuksena.

Kirjoittanut:
Maiju Vaalimaa ja Riina Tuomainen

Moi!

Olen Eemeli Oksiala ja opiskelen Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi Pieksämäellä Partaharjun opistossa. Olen nyt työharjoittelussa Varkauden nuorisopalveluilla.

Aloitin opiskeluni Pieksämäellä Partaharjun opistossa. Jo heti opiskeluiden alkuun saimme kuulla po1nt-hankkeesta. Kävimme aihetta vain yhdellä oppitunnilla läpi ja se jäi mieleeni.

Muutamien kuukausien jälkeen tarvitsin saada tietoa minulle henkilökohtaisille asioille, muistin po1ntin ja päätin käydä nettisivuilla. Löysin mitä etsinkin ja se oli kaikenlisäksi helppoa. Nykyään käyn välillä kuuntelemassa erilaisia bändejä ja katsomassa keikka-arkistoa po1ntin sivuilla.

Ei mikään kummallinen tarina, mutta näin minä tutustuin po1nttiin.

Kasaridisco 1.4.11 Varkauden Tori-Torpalla

Idea kasaridiscosta lähti parilta varkautelaiselta opiskelijalta. Kirjoitimme ylös mitä kaikkea kasariin liittyy ja mitä ohjelmaa keksisi. Kun olimme suunnitelleet ohjelmaksi bingoa, ilmakitarakisaa ja 80-luvun musiikin, lähti Varkauden nuorisovaltuusto Wanuva ideaa työstämään ja toteuttamaan. Projekti edistyi suunnittelukokouksissa. Wanuvassa valittiin työryhmä, joka jakaisi vastuualueita työryhmän jäsenille. Joku hoitaisi ruokapuolen, bingon, juontamisen, musiikin sekä koristelun. Varkauden Bändiklubi tekee Wanuvan kanssa yhteistyötä ja hoiti äänentoiston, savukoneen ja DJ:n.

Ilta onnistui loistavasti. Olimme ajoissa paikalla laittamassa koristeita ja ilmapalloja seinille. Tarjosimme illan aikana lämpimiä voileipiä ja pidimme myös pienimuotoisen pukukilpailun vapaaehtoisen vetämänä. 80-luvun musiikki soi ja ilmakitarakisan voittaja selvisi. Ihmiset tanssivat ja osa olivat jopa pukeutuneita sen ajan tyyliin.

Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja olemme lopputulokseen tyytyväisiä. Tehtävät jaettiin tasapuolisesti työryhmän jäsenille. Meininki oli kohdillaan ja nuorisolla oli hieno mahdollisuus tutustua 80-luvun hitteihin discon muodossa!

Illan toteutti Varkauden nuorisovaltuusto Wanuva. Yhteistyötä tekivät Varkauden Bändiklubi ry sekä Nuorisokahvila Wana!

Maiju Vaalimaa, Wanuvan jäsen sekä yksi tapahtuman järjestäjistä

Olen Jenni 18 vuotta Tampereelta. Entinen pieksämäkeläinen.

Olin vuoden vaihto-oppilaana Kiinassa 2008-2009. Asuin Liaoning provinssissa Anshanin kaupungissa isäntäperheessä.

Olin yläkoulusta asti unelmoinut vaihto-oppilasvuodesta, ja harjoittelin hakupapereiden täyttöä monta kertaa ennen kuin pystyin edes hakemaan vaihto-oppilaaksi. En itsekään oikein tiedä, mistä unelma vaihtovuodesta tuli. Olin vain päättänyt lähteä, ja lukion ensimmäisen vuoden jälkeen toiveeni toteutui.

Ihan ensimmäiseksi unelmoin Jenkki-unelmasta ja mietin tulevani cheerleaderiksi. Aloin kuitenkin pohtia asiaa, ja päätin tehdä jotain erilaista kuin muut. Todella moni lähtee Jenkkeihin, ja minusta oli hauskaa lähteä johonkin eksoottisempaan maahan. Kun kerran pääsin vaihtoon, niin ajattelin lähteä mahdollisimman kauas Suomesta. Halusin myös sellaiseen maahan, jossa ei puhuta englantia, sillä halusin oppia aivan uuden kielen.

Ennen lähtöä minua ei kauheasti mietityttänyt mikään, koska tajusin vasta Kiinassa oikeasti olevani vuoden poissa kotoa. Tietysti kielen oppiminen mietitytti, isäntäperheen tapaaminen jännitti, ja jännitystä lisäsi vielä se, että isäntäperheeni vaihtui vain viikkoa ennen lähtöä. Tottakai mietin myös, että miten selviän koti-ikävästä, ja millaista on palata kotiin vuoden päästä. Säilyvätkö kaverit ja unohtuuko ruotsi? : D

Arki Kiinassa on niin erilaista kuin Suomessa, että siihen kesti aikansa sopeutua. Oli kuitenkin mahtavaa huomata, kun elämästä Kiinassa alkoi oikeasti nauttia, vaikka koulu alkoikin aina kello seitsemän. Arki Kiinassa on hyvin perhekeskeistä, ja lapset/nuoret eivät vietä aikaa niin paljon kavereiden kanssa hengailuun kuin Suomessa. Koulu on rankkaa, ja koulun jälkeenkin opiskellaan ahkerasti. Arjesta löytyivät kuitenkin vuoden pienimmät ja parhaimmat ilot.

Kun istuin lentokoneessa tulossa takaisin Suomeen, niin tuntui kuin olisin ollu viikon matkalla Kiinassa. Vuosi meni todella nopeasti, ja tuntui oudolta palata Suomeen. Kaikki oli niin normaalia, mutta toisaalta niin erilaista. Hullua, että jaksan vielä kahden vuoden jälkeenkin puhua vaihtarivuodestani monta kertaa viikon aikana. Oli vaikea sopeutua taas suomalaiseen elämään, mutta toisaalta vasta Suomessa tajusi, kuinka hieno vuosi oli oikeasti ollut. Pidän yhä yhteyttä isäntäperheeni ja parhaimpien Kiina-kavereideni kanssa.

Mielestäni oli tosi outoa, miten kiinalaiset jaksoivat ihmetellä ulkomaalaisia. Pienessä (1,6milj. asukasta) kotikaupungissani päät kääntyivät aina kun kävelin kaupungilla. Bussipysäkillä äidit patistivat lapsiaan treenaamaan englantia minun kanssa. Minua ja muita vaihtareita osoiteltiin, ja huudettiin "waiguoren". Tarkoittaa ulkomaalaista. Kiinalaiset olivat myös täysin vakuuttuneita kiinan kielen taidoistani, kun osasin taksissa sanoa kotiosoitteeni.

Jos kukaan ikinä missään milloinkaan miettii lähtevänsä vaihtoon, niin en voi sanoa muuta kuin, että lähtekää ihmeessä!! Edes sillä ei ole niin väliä, että mihin lähtee. Kunhan lähtee. Suosittelen kuitenkin Kiinaa. Sinne kannattaa lähteä jo pelkästään mahtavan ruuan takia. ; )
Vaihtarivuoden aikana kokee sellaisia asioita, joita ei voi kokea missään muualla. Isäntäperheessä eläessään oppii vieraaseen kulttuuriin aivan eri lailla kuin jos asuu ulkomailla yksin. Vuoden aikana tulee itsenäisemmäksi, rohkeammaksi ja vahvemmaksi. Kun selviää vaihtarivuodesta, selviää mistä vain! : ) Avoimin mielin matkaan, niin hyvä tulee!

Jenni Hellberg

EVS– vapaaehtoisena Bulgariassa 01.04.2010 – 01.10.2010

Noin vuosi sitten aloin etsimään EVS -projekteja. Halusin lähteä ulkomaille ja mahdollisesti tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Olin kuullut EVS:stä (European Voluntary Service) joitakin vuosia sitten Pieksämäen nuorisotoimelta, joka myös sitten toimi minun vapaaehtoispalveluuni lähettävänä tahona ja muutamat ystäväni olivat olleet vapaaehtoisina Youth in Action ohjelman kautta.

Ensi askel vapaaehtoiseksi oli sopivan projektin ja vastaanottavan organisaation löytäminen, mikä ei suju välttämättä täysin ongelmitta. Lähetin useita kyselyitä sähköpostitse ympäri Eurooppaa erilaisiin projekteihin, olin kiinnostunut paikoista lähinnä taide- ja kulttuurialalla. Oli paljon paikkoja, joiden vapaaehtoispaikat olivat jo täytetty. Etenkin suositummissa maissa kuten Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa halukkaista vapaaehtoisista on ruuhkaa. Jotkin organisaatiot eivät vastanneet ollenkaan kyselyihini ja joidenkin kanssa kommunikointi oli hidasta ja epäselvää. Maltillisen etsinnän jälkeen kuitenkin löysin kiinnostavan projektin, jolla oli hyvä organisaatio takanaan, ja yhteistyö alkoi luistaa täysin mutkattomasti.

Taidetta ja sosiaalista kanssakäymistä

Vastaanottava organisaationi oli bulgarialainen tanssiteatteristudio. Studio toimii Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Vietin siellä 1.4-1.10 välisen ajan. Studion tiloissa kokoontuu teatteriryhmä, tanssijoita ja muusikoita. Kaikki toiminta on avointa ja ilmaista kaikille, joten se toimii tavallaan myös sosiaalisena foorumina erilaisille taiteilijoille. Itselleni tämä antoi mahdollisuuden tutustua, kokea ja kokeilla erilaisia kuurimuotoja. Studion lisäksi organisaatiolla on vanha talo maaseudulla Bahalin nimisessä kylässä, joka on 40 kilometrin päässä Sofiasta. Talon organisaatio oli hankkinut aivan vasta, ja talon kunnostus ja toiminnan ideointi olivat EVS -projektissa pääasiallisia tehtäviäni. Talosta on tulossa ekologinen taide- ja kulttuurikeskus, joka tarjoaa mahdollisuuden maanläheiseen elämään ja tilan erilaisille työpajoille, seminaareille ja leireille.

Minun lisäkseni projektissa työskenteli kolme muuta vapaaehtoista, italialainen ja kaksi saksalaista. Jaoimme työn lisäksi myös yhteisen asunnon. Jaoin huoneen italialaisen vapaaehtoisen kanssa, mikä rajoittikin yksityisyyttä jonkin verran. Kuitenkin tuo yksityisyyden osittainen puutos oli lähinnä positiivista.

Yhteisöllisyys on suuri voima

Tulimme hyviksi ystäviksi ja teimme paljon asioita yhdessä, niin vapaa-ajalla kuin työtehtävienkin parissa. Yhdessä asuminen erilaisesta kulttuurista lähtöisin olevan ihmisen kanssa on ylipäätään todella antoisaa; kulttuurieroihin törmää väkisinkin, joten oma ymmärrys ja suvaitsevaisuus lisääntyvät. Italialainen kämppikseni esimerkiksi halusi olla jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa, joten ymmärtämisvaikeuksia hänelle tuotti alussa esimerkiksi se, jos halusin joskus mennä yksin kaupungille. Viihdyin kuitenkin muiden ihmisten parissa itse todella hyvin. Yhteisöllisyys on suuri voima – muiden ihmisten kanssa asuminen on mielestäni erittäin suositeltavaa muillekin. On vain muistettava olla mahdollisimman avoin ja rehellinen.

Puiden pilkontaa Bahalinissa

Projekteihin liittyen on kaikissa maissa tulovalmennus ja väliarviointi. Tapaamisissa tapaa muissa projekteissa samassa maassa olevia vapaaehtoisnuoria kaikkialta Euroopasta. Näissä tapaamisissa tapaa aina paljon uusia ihmisiä. Näiden muiden enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa olevien kanssa saa muodostettua vertaistukiryhmän. Ja esimerkiksi tilanteissa, joissa vapaaehtoisella on ollut ongelmia sosiaalisen verkoston muodostamisessa, näistä tapaamisista saa varmasti apua tilanteeseen.

Ei suuria kustannuksia

Minun mielestäni EVS on käyttämisen arvoinen tilaisuus, koska lähteminen on tehty sinällään todella helpoksi vapaaehtoiselle, jos vain on omaa intoa maailmalle. Ensinnäkin vapaaehtoiselle ei koidu mitään suuria kustannuksia osallistumisesta. EVS–projekteihin haetaan rahoitus, mikä kattaa kaikki vapaaehtoisen kulut, mitkä liittyvät matkaan, vakuutukseen ja ylläpitoon. Lähettävä- ja vastaanottavataho sekä maiden kansalliset toimistot muodostavat tukiverkon vapaaehtoisen ympärille. Helpottamaan itse hakuprosessia tai mahdollisten ongelmien ilmetessä on aina jokin taho jonka puoleen voi kääntyä. Lisäksi EVS on hyvä mahdollisuus saada työkokemusta ulkomailla, kohentaa kielitaitoa ja saada uusia valmiuksia sekä ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmiinsa.

Ilona Rantola
 

Välivuosi

Kirjoitukset ohi. Mitäs sitten? Oikis? Lääkis? Raksa vai autopuoli? Maailma täynnä mahdollisuuksia ja pää lyö tyhjää. Tai ainakin niin minulla kävi.

Pääsin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja toisin kuin suurimmalla osalla kavereistani, minulla ei ollut minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Mielessä pyörivät kaikenlaiset vaihtoehdot reppureissailusta yliopistohakuun, mutta mikään ei tuntunut nousevan ylitse muiden. Mutta ei hätää, asioilla on tapana järjestyä!

Muutama tunti kirjoitusteni loppumisen jälkeen minulle tarjottiin töitä Pieksämäen nuorisotoimesta, ja jo kahden viikon kuluttua huomasin napottavani toimistolla uunituore työsopimus kädessäni.
Tehtäväni oli tuoda lasten ja nuorten ääni kuuluviin Pieksämäen kaupungissa, nuorisotoimessa ja sen hankkeissa ja eri projekteissa. Roolini oli myös osa Pieksämäellä käynnissä ollutta lasten ja nuorten osallisuushanketta.

Uusi työ osoittautui mielenkiintoiseksi ja vaihtelevaksi. Pieksämäellä oli käynnissä palveluverkkouudistus, jonka pohjalta kaupunkiin perustettiin työryhmä kiertämään kaupungin kouluja ja päiväkoteja ja tekemään sen pohjalta esitys kaupunginhallitukselle siitä, kuinka koulu- ja päiväkotiverkko tulisi järjestää uudelleen. Pääsin mukaan ryhmän toimintaan tuomaan lasten ja nuorten äänen kuuluviin päätöksenteossa.
Kiersin kouluja keräten oppilaiden mielipiteitä kouluverkkouudistuksesta. Alakoululaisten kanssa leikimme ja juttelimme ja he saivat kirjoittaa ja piirtää unelmiensa kouluista kilpailussa ”Minun kouluni Pieksämäellä”, keräsin myöhemmin kilpailutöistä taidenäyttelyn kaupungin pääkirjastoon. Yläkouluikäisille teetin kyselyn ja kaupungin lukiolaisia edusti oppilaskunnan hallitus. Tämän lisäksi olin yksi Facebookiin perustetun Minun kouluni Pieksämäellä –ryhmän ylläpitäjistä, jonne käyttäjät kommentoivat kaupungin koulujen tulevaisuutta.

Työhöni kuului kouluverkkoasioiden lisäksi paljon muita asioita laidasta laitaan. Kiersin ”nuorten edustajana” milloin missäkin nuorisotoimen hankepalaverissa ja tilaisuudessa, järjestin nuorisokahvilalle teemaviikkoja, tein töitä nuorisovaltuusto PISTOn kanssa, teetätin kyselyn PISTOn toiminnasta, suunnittelin kaupungin vapaa-aikatoimen osuutta Anna mulle aikaa –hankkeen teemapäivään ym.
Kesän lopussa, kun sovitun työjaksoni oli määrä loppua, sain kuulla pääseväni jatkamaan lasten ja nuorten osallisuushankkeeseen vapautuneessa paikassa. Ja jälleen asiat järjestyivät!
Tämän syksyn aikana olen päässyt jatkamaan itselleni rakkaita asioita osallisuuden suhteen parantamalla lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja mikä tärkeintä, miettimään rauhassa mitä tulevaisuudeltani haluan.

Välivuosi työn parissa ei ole ollut ollenkaan huono ratkaisu, vaan voin vilpittömästi suositella sitä kaikille, jotka vähänkään empivät tulevaisuutensa kanssa. Vuoden aikana saa paitsi arvokasta työkokemusta ja pientä pesämunaa tulevia opiskeluja varten, myös toivotun hengähdystauon 12 vuoden kouluputkeen.
Itse olen saanut uskomattoman hienoja kokemuksia, tavannut paljon uusia ihmisiä, opetellut itsenäistä elämää omassa asunnossa ja selkiytettyä ajatuksiani tulevaisuuden suhteen. Enää tulevaisuus ei näytä aivan niin harmaalta pilveltä kuin aikaisemmin, ja onpahan mielessä jopa käynyt jatko-opiskelu nuorisoalallakin!

Maijun kokemus Wanuva rockista

Varkauden nuorisovaltuuston puheenjohtajana olin aika paljonkin tekemisissä
tapahtuman järjestämisessä.

Nuorisovaltuustolaiset keräsivät nuoria kasaan
tapahtumanjärjestämiskoulutukseen, jotta pääsisivät tapahtuman talkootöihin.
Pystytimme aidat ja teltat. Tein ystävien kanssa passit työntekijöille ja
bändeille. Päivää ennen tapahtumaa meillä oli pitkä päivä, piti peittää
miltein kaikki aidat "mansikkamuovilla". Mutta hyvällä yhteishengellä ja
mukavalla työporukalla sitä jaksoi tehdä töitä, jotta pysyisimme
aikataulussa. Kun tarvitsimme työntekijöitä, olin se joka kutsui nuoret
työntekijät paikalle. Lähetin nuorille viestiä ja ne jotka pääsivät tulivat
paikalle. Tänä vuonna oli hyvä määrä ihmisiä kokoamassa tapahtumaa sekä
purkamassa.

Itse tapahtumapäivänä olin osan tapahtuma-ajasta infoteltassa, jossa jaoin
työntekijöille että bändeille tapahtumapassit (VIP-passit) ja ruokaliput,
jotta pääsisivät syömään backstagelle. Kun kaikki passit ja ruokaliput oli
jaettu, pääsin nauttimaan itse tapahtumasta suht hyvin. Näin tuttujen
bändejä ja kahvilassa sai keskustella tuttujen nuoriso-ohjaajien ja ystävien
seurassa.

Vaikka illalla alkoikin sataa vettä juuri kun WanuvaRock oli saanut alkunsa,
se ei haitannut nuoria katsojia, jotka olivat tulleet paikanpäälle.
WanuvaRock meni työntekijän silmin nopeasti ja rauhallisesti.

Seuraavassa kerron TCR festivaalista

Seuraavana päivänä oli festivaali yli 18-vuotiaille, jossa olin myös
täysi-ikäisenä töissä infoteltassa. Olin "töissä" veljeni kutsusta. Samaa
hommaa kuten WanuvaRockissa, passien ja ruokalippujen jakamista
bändiläisille. Lisäksi autoin lipunmyyjiä rannekkeiden laittamisessa
ihmisille. Päivä oli pitkä, seuraavana päivänä oli ensimmäinen purkupäivä
joten olin hieman väsynyt jo neljän päivän aherruksesta. Tästäkin selvittiin
hyvällä työporukkamäärällä. Kun alue oli purettu, iski helpotus että nyt
touhuamiset olisivat hetkeksi taas ohi. Kesäloma oli enää edessä ennen
syksyn opintoja.

Ensi vuoden Wanuvarockia odotellessa!

WanuvaRock on järjestettu monena vuotena niin Taulumäen torilla että nyt
kaksi kertaa Hertunrannassa. Ei voisi parempaa paikkaa enää Varkaudesta
löytää! Hertunranta on ihana paikka kesäisin sekä lähellä kaupunkia. Nuoret
tekivät hienoa yhteistyötä tapahtuman järjestämiseksi, mm. talkootyöläisinä.
Toivottavasti löytyy seuraavinakin vuosina yhtä kiinnostuneita nuoria
järjestämään tapahtumia!

Seuraavaa Wanuvarockia odotellessa...

Maiju Vaalimaa, Varkauden nuorisovaltuuston Pj

Aleksin ajatukset Wanuvarockista

Tapahtuma toteutui suht hyvin ottaen huomioon säätilanteen,sillä sateesta
huolimatta ihmiset hinasivat itsensä lavan läheisyyteen.

Itse olin mukana tapahtuman toteuttamisessa taiteen merkeissä katuteatterin
muodossa, mistä jäikin jälkeenpäin oikein pirteä fiilis, vaikka yleisöksi
osoittautui suurimmaksi osaksi ala- ja yläasteelaiset perjantain aamupäivän
osalta.

Varkautelaisia nuoria kiinnostaa kulttuuri. Lisää tällaista !

Aleksi Höylä, Varkauden nuorisovaltuuston jäsen

Lisätietoa Wanuvasta, eli Varkauden nuorisovaltuuston toiminnasta

 

KanNu rock järjestettiin toisen kerran 3.7.2010 Kangasniemellä, Kiviniemen leirintäalueella. Tapahtumassa esiintyivät The Freza, Nato, koomikko Ismo Leikola ja päätähtenä Deep Insight sekä juontamassa J-P Pirinen.

Syksyllä 2009 rupesimme Kangasniemen nuorisovaltuuston kanssa suunnittelemaan tapahtumaa. Meillä oli jo hieman kokemusta viime vuoden rockin järjestämisestä, joten tiesimme vähän mitä kaikkea pitää tehdä. Ensimmäisenä päätimme ja varasimme bändit ja tapahtumapaikan. Seuraava askel oli sponsoreiden kerääminen, joita saimmekin ihan riittävästi. Sitten asiat rullasi kevättä myöten hyvin ja pikkuasioiden hoitamisessa.

Viimeisissä kokouksissa päätimme ettei pääsyliput ole tylsiä ja perinteisiä lippulappuja, vaan ryhdyimme pyörittelemään naruista rannekkeita. Niitä pyörittelimme aika urakalla ja vielä itse tapahtuma aamuna siinä riitti hommaa. Suunnittelimme myös über hienot KanNu rock -paidat, jotka vetäisimme yllemme itse tapahtumaan ja ennen sitä mainostamiseen.

KanNu rock alkoi lauantaina kello 17 lipunmyynnillä. Ismo Leikola rupesi naurattamaan yleisöä kuuden aikaan, sen jälkeen esiintymisvuorossa oli Nato Mikkelistä. Tämän jälkeen lavalle ryntäsi energinen tyttöbändi The Freza. Kymmeneltä valjaista irti päästettiin Deep Insight, joka räjäytti Kiviniemen. Pojat soittivat tunnin setin ja jakoivat vielä innokkaille faneille nimikirjoituksia. Tapahtuma oli ohi yhdentoista jälkeen.

Tavoitteena oli järjestää kesäinen nollan promillen musiikkihäppeninki nuorille ja siinä onnistuimme. Odotimme kylläkin hieman enemmän yleisöä tapahtumaan, mutta ääntä lähti hyvin myös pienestä joukosta. Järjestämässä mukana oli Kangasniemen nuorisotoimi.

Meidän vanhojen KanNulaisten kausi loppui tähän ja siksi haluammekin joukolla kiittää Nuorisotoimen Ninaa kaikesta ja toivotetaan onnea uusille KanNulaisille :)

Ensi vuonna rockaillaan toivottavasti taas uudestaan!

Ninni & Elisa
Kangasniemen nuorisovaltuusto KanNu

EF kielikurssit tarjoavat todella hyvän ja turvallisen mahdollisuuden opiskella haluamaasi kieltä ulkomailla. Opiskeluun voi yhdistää erilaisia urheiluharrastuksia ja aktiviteettejä. Hauskanpitoa tietenkään unohtamatta.

Jonna Himanen, osallistui EF:n järjestämälle kielikurssille ollessaan 14-vuotias. Kolmeksi viikoksi kahden luokkakaverinsa kanssa Maltalle lähtenyt Jonna kertoo syyksi yksinkertaisesti halun päästä ulkomaille, kansainvälistyminen ja englanninkielen harjoittaminen. Juuri EF:n kielikurssille Jonna päätyi koulusta löytämiensä mainosten ja netistä bongaamiensa sivujen takia. Matka vaikutti niin Jonnan kuin hänen vanhempiensakin mielestä alusta asti hyvältä ja turvallisesta tavalta matkustaa ensimmäistä kertaa yksin ilman vanhempia.

Kurssi oli kansainvälinen ja heti ensimmäisenä koulupäivänä oppilaat jaettiin noin kymmeneen ryhmään jokaisen oman kielitaidon mukaan. Koulua oppilailla oli maanantaista perjantaina, neljä tuntia per päivä. Viikonloput olivat vapaat. Tällöin kielikurssilaisilla on mahdollisuus nauttia erilaisista aktiviteeteista, kuten mielenkiintoisista retkistä lähikaupunkeihin tai saariin, joita EF järjesti pientä ylimääräistä maksua vastaan. Iltaisin kurssilaisille oli tarjolla monenlaisia discoja ja clubeja. Jonna kertookin yöelämän olleen kyseisessä kohteessa melko vilkasta. Koulun jälkeen kurssilaiset suuntasivat suoraan rannalle, Beach Clubille, jossa oli mahdollisuus pelata mm. rantalentopalloa tai saada hurjaa kyytiä moottoriveneen perässä huimaa vauhtia tulevassa banaaniveneessä.
Maltalla ollessaan Jonna asui hotellissa, mutta sanoo, että isäntäperhe olisi kuitenkin loppujen lopuksi ollut mieleisempi vaihtoehto, sillä eri maan tavat ja tottumukset olisivat tulleet paremmin tutuiksi.

Ohjaavat ”liiderit” olivat melko tarkkoja sääntörikkomuksista. Oppilaiden olikin allekirjoitettava sopimus, jossa he lupautuvat noudattamaan sääntöjä, joihin kotiintuloaikojen lisäksi kuului kielto päihteiden käytöstä sekä sukupuoliyhteydessä matkan aikana olemisesta. Rangaistuksena sääntöjen rikkomisesta oli kova puhuttelu ja pahimmassa tapauksessa kotiinlähtö.

Jonna kuvailee matkaansa älyttömän hauskaksi! Nuoresta iästään huolimatta matka ei pelottanut Jonnaa lainkaan. Hän kertoo suomalaisen ryhmän ja liiderin antavan tukea ja turvaa, jonka takia hän suositteleekin ohjattua kielikurssia ensimmäiseksi yksin tehtäväksi ulkomaanmatkaksi. EF kielikurssi antaa osallistujalleen paljon. Kielen oppimisen ohella kansainvälistyminen ja itseluottamuksen kasvaminen ovat osa kurssin päämäärää.
 

www.ef.com

Kuka?
- Janita Arpiainen, 18, Mikkeli, kotiäiti

Montako lasta sinulla on ja minkä ikäisenä tulit ensimmäisen kerran raskaaksi?
- Yksi lapsi, Veeti, 1v 2kk. Toinen lapsi tulossa. Ekan kerran tulin raskaaksi 16vuotiaana.

Oliko päätös lapsen pitämisestä vaikea, kun kuulit olevasi raskaana?
- Päätöstä ei tarvinnut edes tehdä. Minulle oli itsestäänselvyys pitää lapsi.

Millaista elämä lapsen kanssa?
- Ihanaa! Melko tavallista elämää.

Onko ollut ongelmatilanteita?
- Eipä oikeastaan minkäänlaisia.

Millä tavalla ihmiset suhtautuvat perheeseenne? Onko ennakkoluuloja?
- Tuntuu olevan paljon ennakkoluuloja ja suhtautuminen on useimmiten huonoa. Varsinkin vanhemmat ihmiset eivät voi uskoa, että minulla menee todella hyvin. Nuori ikä ei mielestäni kerro, ettei voi pärjätä ilman tukitoimia. Saan paljon pitkiä ja sääliviä katseita osakseni, mutta pystyn olemaan välittämättä niistä.

Entä oma elämäntilanteesi esimerkiksi asumisen ja koulun suhteen?
- Vauvan synnyttyä asuin kotona, vanhempien luona. Muutin launialaan mieheni kanssa ja nyt asumme yhteisessä kodissa Silvastissa. Peruskoulun olen käynyt ja hain juuri Paukkulaan (Suomen nuoriso-opisto) opiskelemaan. Pyrin sellaiselle alalle, jossa työ ja opiskelu on helppo yhdistää lapsen kasvattamiseen.

Miten vanhempasi suhtautuivat kuullessaan että olet raskaana?
- Todella hyvin itseasiassa. He tunsivat minut ja luonteeni ja uskoivat minusta olevan siihen.

Oletko tyytyväinen päätökseesi?
- Olen. En vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Olen todella tyytyväinen ja onnellinen.

Tuntuuko joskus, että lapset ovat tiellä?
- Ei oikeastaan. On outoa, jos 30-vuotias saa ensimmäisen lapsensa, häneltä ei mennä kysymään, että eikö inhota kun ei pääse ulos tms. Minulla on aivan yhtäläiset mahdollisuudet käydä ulkona kuin muillakin lapsen saaneilla vanhemmilla. Omat vanhempani ja mieheni hoitavat lasta, jos joskus haluan lähteä ulos.

Onko jotain mitä haluaisit sanoa nuorille tuleville äideille?
- Olen sitä mieltä että alle 18-vuotiaana ei kannata suunnittelemalla suunnitella raskautta. Jo itse alaikäisenä oleminen tuo niin paljon ongelmia. Vaikka itselläni kaikki asiat ovat menneet todella hyvin, jokaisen ei kannata siihen ryhtyä. Pitää tuntea todellakin olevansa valmis ja kypsä vanhemmuuteen. Lapsen on vaikea lasta kasvattaa. Ei kannata myöskään välttämättä luottaa omaan arvioon itsestään ja omasta aikuisuudestaan. Taloudellisuuskin on otettava huomioon. Äitiyspäivärahoilla ja opintotuella ei yksin lasta elätetä. Kaikesta huolimatta päätöstä ei silti kannata pelätä, sillä vanhemmuus on ihana asia ja elämä vanhempana antaa paljon.

Jo heti yläasteelle mennessä alkavat opettajat pelotella seitsemännelle luokalle tulleita kolmen vuoden päässä odottavalla yhteishaulla. ”Mitä sinä haluat tehdä? Nyt olisi jo aika tietää.” Monellekaan tuon ikäiselle valinta ei ole lainkaan varma. Mielessä kaihertaa epätietoisuuden tunne omasta opiskelupaikasta. Vaihtoehtoja on monia.

Mikkelistä kotoisin oleva Jenni Lehterikorpi, 17, aloittaa toista opiskeluvuottaan Liiketaloudessa. Hän opiskelee merkonomiksi ja käy samaan aikaan lukiota, eli hänellä on kaksoistutkinto.

Mikä on kaksoistutkinto?
- Kaksoistutkinnon suorittaja käy ylioppilastutkinnon ja ammatillisen tutkinnon samaan aikaan.

Kuinka kauan se kestää?
- 3 vuotta. Saman verran kuin pelkkä lukio tai ammattikoulu.

Miksi valitsit kyseisen opiskelumuodon?
- Tiesin, että en halunnut vain ja ainoastaan lukioon. Se tuntui turhalta, sillä lukiosta ei saa ammattia. Kun sitten kuulin kaksoistutkinnon mahdollisuudesta, se tuntui heti omalta, sillä olin miettinyt aikaisemmin haluavani mahdollisesti kaupanalalle. Yhtenä isona plussana oli myös lukiosta tulevat extrat, wanhojen tanssit ja penkkarit.

Mitä se vaatii?
- Kaksoistutkinnon suorittaminen vaatii päättäväisyyttä. Aikaa ei ole paljon, joten kurssit mennään melko nopeasti läpi ja kaikki ylimääräinen jää pois. Uutta asiaa tulee jatkuvasti lisää. Kotitehtävien ja muiden kouluhommien ei saa antaa kasaantua vaan ne pitää tehdä alta pois aikalailla heti, muuten jää auttamatta jälkeen. Minun olikin monesti otettava itseäni niskasta kiinni, jotta sain vaaditut työt tehtyä.

Kuinka ja kuka kaksoistutkinnon voi saada?
- Ensisijaisesti yhteishaussa haetaan ammatilliseen tutkintoon. Erillinen haku kaksoistutkintoon tehdään syksyllä oman alan puolelta. Kaikki ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat oppilaat voivat täyttää hakupaperit. Jos hakijoita on paljon, keskiarvo ratkaisee.

Kuinka homma toimii käytännössä?
- Monilla ihmisillä paljon stereotypioita kaksoistutkintoa kohtaan. Kuten esimerkiksi luulo siitä, että se on todella rankkaa ja siihen pystyy vain huimat arvosanat omaava hikipinko. Luonnollisesti kaksoistutkintoa suorittavalla on hieman enemmän tekemistä, kuin pelkän lukion tai ammatillisen koulutuksen suorittavalla. Itse en silti ensimmäistä vuottani kokenut kovinkaan raskaaksi. Ihmiset ajattelevat, että kaksoistutkintoa suorittaessa lukio-osion joutuu käymään iltalukiona. Niin ei siis ole. Lukio käydään ammatillisten opintojen ohella. Lukuvuodesta 1½ jaksoa, eli reilut kaksi kuukautta, on lukiota, loput ammatillista. Ajatellaan myös, että työmäärä tuplaantuu, pitää käydä sekä ammatilliset kurssit, että lukion kurssit. Tämäkin tieto on väärä. Ammatillisia kursseja, kuten esimerkiksi ruotsi ja englanti, korvautuu lukion kursseilla.

Plussat / miinukset?
Huonoja puolia ei oikeastaan ollenkaan, ainoaksi voisi sanoa kiireisen aikataulun. Vaihtelu on ehdottomasti plussaa. Kävin eri kouluissa lukion tunnit ja amiksen tunnit, mikä oli mukavaa. Lukion luokka on todella tiivis, jonka takia siellä on hyvä yhteishenki.
Kaksoistutkinto antaa myös paremmat jatko-opiskelumahdollisuudet. Työnantajat arvostavat myös kaksoistutkintoa, joten töitäkin on mahdollista saada helpommin.

Oletko kiinnostunut kaksoistutkinnosta? Mikäli olet, ota yhteys omaan opinto-ohjaajaasi. Hän osaa varmasti kertoa paikkakuntasi mahdollisuudet kaksoistutkinnon suorittamiseen.

Valkoinen laatikko näkyy taas edessä, niin kuin joka aamu. Se on minun kouluni Mikkelin lyseon lukio. Joku opettajamme joskus totesi, että tämä laitos on sairaala. Kieltämättä ulkoisesti se vähän vaikuttaakin siltä, mutta kun astuu ovesta sisään ja huomaa hymyilevät opiskelijat koulunkäytävillä ei voi erehtyä. Kyllä, tulin aivan oikeaan paikkaan minun kouluuni, minun lukiooni.

Syy, miksi menin lukioon oli se, ettei ammattikoulun puolelta löytynyt sopivaa alaa. Tiesin myös miksi isona haluan ja lukion jälkeinen opiskelupaikka oli jo mielessä. Mikkelissä on kaksi lukiota, kuten moni varmasti tietää. Toisille valinta on vaikea näiden kahden lukion välillä. Itselleni se oli helppo. Lyseon urheilupainotteisuus ratkaisi ja olen todella onnellinen, kun päädyin tähän rentoon urheiluhenkiseen kouluun. Ensimmäiset kaksi viikkoa vihasin lukiota. En tiedä miksi, ehkä syy oli siinä, että kaikki oli uutta ja pelottavaa. En tuntenut ihmisiä, en paikkoja enkä opettajia ja ajatuksissa pyöri vain ”Apua, olen lukiolainen”, aivan kuin se olisi tarkoittanut jotakin suurempaakin. Nyt myöhemmin asia ihmetyttää, koska oikeastaan tunnen koko lukion opiskelijoita ja opettajia myöten ja viihdyn mainiosti.

Lukio aikanani olen eksynyt tai mennyt ihan määrätietoisesti erilaisiin projekteihin. Tällaisessa ”vapaaehtoistyössä” kuten oppilaskunnan hallituksessa tutustuu helposti ihmisiin ja saa tehdä asioita, joita ei tunnilla opi. Vai kerrotaanko jollakin oppitunnilla, miten järjestetään Lyseo-olympialaiset tai kuinka järjestää koko koululle bileet? Tai kuinka voi vaikuttaa koulun sisäisiin asioihin, kuten yhteishenkeen?

Oppilaskuntatoiminta on mukava ja hyödyllinen vastapaino koululle. Suosittelen sitä kaikille!

Lyseon lukiossa vallitsee hauska, rento ja ystävällinen ilmapiiri, joka on nimitetty lyseohengeksi. Lyseohenki on jotakin ainutlaatuista, jota ei ihan heti muualta löydä. Opettajat ja opiskelijat tulevat hyvin toimeen keskenään ja ovat yhdessä valmiita tekemään töitä sen eteen, että jokainen meistä saisi painaa valkolakin päähänsä säädyllisen aikavälin sisällä.

Opettajat ymmärtävät rehtoria myöten, että koulun ohella on muitakin tärkeitä asioita. Tämä näkyy myös koulun urheilupainotteisuudessa. Urheiluvalmennuskurssit antavat mahdollisuuden urheilla ja opiskella. Lisäksi koulussamme on Kestävä kehitys eli KEKE-ryhmä, joka on ansiokkaasti hankkinut koulullemme Vihreän lipun, ainoan Mikkelissä. Lukiomme osallistuu myös Comenius- projekteihin ja sitä kautta itsekin pääsin vierailemaan Saksan maalla.

Ei lukiota suotta sanota yleissivistäväksi oppilaitokseksi. Pakolliset kurssit takaavat sen, että jokainen oppii jotain kaikista aineista. Tietenkään kaikkea ei voi opiskella, joten syventäviä kursseja otetaan lähinnä vain niistä aineista jotka opiskelija aikoo kirjoittaa. Ei opiskelu lukiossa liian rankkaa ole, jos vain jaksaa huolehtia, että palauttaa oikeat työt oikeaan aikaan. Eikä se koeviikko niin pelottava mörkö ole, mitä luullaan. Sanoisinko jopa, että koeviikko on helpoin viikko koulussa. Ei läksyjä, lyhyet päivät ja tarvitsee keskittyä vain yhteen aineeseen kerrallaan. Kyllä lukio on elämän parasta aikaa.

-Elina Hölttä
 

Monet kysyvät, olenko aivan hullu kun vietän melkein kaksikymmentä tuntia viikossa jäähallilla treenaamassa. Ei, en ole hullu. Olen vain pikemminkin hullaantunut taitoluisteluun.

Olin 4,5-vuotias, kun äitini vei minut jäähallille luistelukouluun ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tuo oli ehkä äitini pahin virhe tai ainakin voisi luulla niin, tosin luistelu on säästänyt äitiäni muutamilta kasvatuksellisilta tehtäviltä. Luistelu on opettanut minulle paljon itsekurista, vastuuntunnosta ja ajankäytöstä. Harjoitukset viisi-kuusi kertaa viikossa, koulu ja lisäksi muutamat luottamustoimet syövät kyllä tämän neidin ajasta lähes kaiken ja toisinaan on vaikeaa järjestää menot niin, että ehtii joka paikkaan saati järjestää itselleen ihan täysin vapaata aikaa esimerkiksi kavereiden tapaamiseen. Rakkaat vanhempani tuntevat olonsa taksikuskeiksi, kun he saavat kuljettaa minua harrastuksesta toiseen.

Osa ihmisistä luulee, että tällainen minuuttiaikataulu elämä vie minulta jotakin. Itse koen tilanteen päinvastaiseksi. Luistelu ja muut harrastukset opettavat asioita, joita en ikinä voisi oppia koulussa. Toki aikaa jäisi ilman tätä kaikkea erityisesti koululle, mutta haluanko muistaa vanhana mummona nuoruusvuosistani ainoastaan koulunkäynnin? EN! Tämän tyyppisessä ajankäytössä voin kyllä sanoa, että stressinhallintani on loistavaa ja suunnitelmallisuuttani voi vain ihailla. Toisinaan, kun ei ole mitään tekemistä iskee kaoottinen hulluus, koska ei duracell-pupuja ole luotu olemaan paikallaan On kuitenkin tärkeää muistaa myös, että toisinaan ihmisen on aivan pakko levätä. Aina ei voi olla menossa, vaikka mieli tekisi.

Tällainen elämä, jota minä vietän, voi tuntua raskaalta. Voisin melkeinpä lyödä vetoa, ettei ihan jokainen selviäisi tässä tahdissa. Harrastuksista saa kuitenkin voimavaroja opiskeluun ja muuhun elämään. Kokeile itse, jos joku asia ärsyttää tai harmittaa niin juokse viiden kilometrin lenkki niin et edes muista murheitasi, tai saat ainakin ylimääräisen energian käytettyä, etkä jaksa enää valittaa jokaisesta pienestä asiasta. Mikkelissä on suhteellisen hyvät harrastusmahdollisuudet ja kuka sanoo, että harrastuksen täytyisi olla urheilua? Hyvä harrastus on sellainen, jossa itse viihtyy. Se antaa sinulle paljon ja sitä kautta oppii jotakin uutta. Suosittelen lämpimästä jotakin harrastusta jokaiselle, sillä ilman niitä ainakin minun elämästäni puuttuisi todella paljon.

- Elina Hölttä

Linda, 14, ja Veera, 12, pohtivat yläasteelle siirtymistä. Monia pelottaa tämä siirtymävaihe, mutta ei sitä ilmeisesti kannata pelätä. Linda on ollut jo vuoden yläasteella Lyseolla ja Veera on menossa Kalevankankaalle.

Linda: No pelottaako se seiska luokka?

Veera: Ei oikeastaan, ehkä jännittää vähän.

L: Ei sitä kannatakaan pelätä. Ehkä ihan pikkusen. Varot vaan, ettet eksy uudessa koulussa :D

V: No ehkä miä en eksy. Ja onhan siellä ne tukioppilaat. Niiltä voi vissiin kysyä?

L: Tietysti voi. Ne neuvovat kyllä kaikessa. Mitäs muita odotuksia sulla on seiska luokalta?

V: No uusia kamuja tietysti. Kiva kun tulee tyttöjäkin mun luokalle. Nyt kun olen tuolla kyläkoulussa niin ei oo ku poikia.

L: Ja ysi luokan poikia ei kannata pelätä! Opettajat yleensä pelottelee iha liikaa, että koulu olis vaikempaa yläasteella. Tuntuuko susta siltä?

V: No ei, meille on sanottu et se on helpompaa :D

L: Ei se kyllä liian helppoa ole. Ei kannata pelätä sitä, mut ei kannata olla liian huoletonkaan.

L: Yläaste menee kyllä aika nopeasti ohi. Toisaalta se on ihan hauskaa kun aika menee nopeasti eli kannattaa nauttia siellä joka hetkestä ja kasvaa myös vähän.

V: No enkä varmaan kasva siellä yhtään. Hihi :)

L: No kunhan tutustut ihmisiin ja oot reipas ja aktiivinen niin sillä pärjää!

Po1nt -tytöt pyörähtivät eräänä kesäkuun iltapäivänä Intersport- myymälässä. Pyörähdyksen tarkoituksena oli vaihtaa pari sanaa Emmi Kuitusen kanssa työelämän ja opiskelun yhdistämisestä. Kymmenen kysymyksen avulla saimme selvän kuvan siitä, että tämä neiti pitää valitsemastaan yhdistelmästä.

1. Kuka olet?
Olen Emmi, abi-vuoden aloittava lukiolainen Mikkelistä.

2. Missä työskentelet?
Mikkelin Intersport Tintissä.

3. Kuinka helppoa on yhdistää työ ja opiskelu?
Riippuu paljon työnantajasta ja siitä mitä on itse valmis tekemään. Minulle se on ollut helppoa.

4. Millaisia työvuoroja teet?
Lähinnä vain lauantaitöitä ja tietysti lomilla olen päivällä myös töissä. Toisinaan kiireellisinä aikoina teen koulun jälkeen iltatyötä.

5. Kuinka olet päätynyt yhdistämään työn ja opiskelun?
Olin ysiluokalla TETissä täällä ja lukion ekalla kävin sitten kysymässä kesätöitä. Työnantaja kysyi voisinko aloittaa heti ja kyllähän se sopi.

6. Onko ollut rankkaa?
Toisinaan on, erityisesti silloin kun koeviikko lähestyy tai on koulukiireitä. Silloin koulu menee edelle ja en ota työvuoroja. Suosittelen sitä myös muille. Koulu etusijalle!

7. Mikä tässä on mukavinta?
Tietysti kiva tienata vähän omaa rahaa ja työyhteisö on oikein mukava. Työssä tapaa paljon ihmisiä ja tämä on myös hyvä vastapaino koululle.

8. Suositteletko työn ja opiskelun yhdistämistä?
No, se riippuu ihmisestä itsestään sekä koulusta aika paljon, jos työstä enemmän hyötyä kuin haittaa niin mikä ettei.

9. Vinkkejä tuleville yhdistelmäpelaajille?
Pitäkää huolta omasta jaksamisesta eli töitä vain sen verran minkä jaksaa tehdä. Vapaa-aika on myös tärkeää!

10. Loppusanat
Tsemppiä työnhakuun ja tekoon!

Olen Jenni Lehterikorpi Mikkelistä. Minulla oli koulun kautta ainutlaatuinen mahdollisuus päästä työssäoppimisjaksolle Englantiin, Wightin saarelle.

Työskentelin viiden viikon aikana viihtyisässä kirjakaupassa nimeltä Waterstones. Useimmilla kouluilla on jonkinlaista kansainvälistä toimintaa, joten jos vain kiinnostusta riittää, otappa selville oman nykyisen tai tulevan koulusi tarjonta.

Aluksi matka jännitti aivan todella paljon ja tuntui, että viisi viikkoa on aivan liian pitkä aika minunlaiselleni, ei vielä edes täysi-ikäiselle tytölle. Toisin kuitenkin kävi. Aika tuntui aivan mitättömältä ja pian kotiinlähdön aikaan halu jäädä oli uskomaton. Viimeiset viikot töissä tunsin kuuluvani jo vakiohenkilökuntaan ja hallitsin kaikki työt loistavasti. Oli upeaa huomata, kuinka englannin kielentaitoni kehittyi ja pystyin palvelemaan asiakkaita aivan samalla tavalla, kuin olisin tehnyt sen Suomessa.

Halusin ulkomaille työssäoppimaan, sillä se on loistava tapa oppia kieltä ja tutustua erilaiseen kulttuuriin, puhumattakaan erikoismerkinnästä ansioluettelossa! Aikani Englannissa antoi minulle todella paljon eväitä tulevaisuuttani varten. Sain rutkasti itsevarmuutta toimia uusissa ja erilaisissa tilanteissa muullakin kuin vain omalla äidinkielelläni. Lisäksi olen oppinut arvostamaan myös muita maita ja niiden erilaisia tapoja ja tottumuksia.

Kokemus oli ikimuistoinen ja halu tutustua uusiin ja erilaisiin maihin vain nousi entisestään matkani myötä. Tutut ja turvalliset turistirysät eivät enää houkuta niin paljon kuin ennen.. Uuteen maahan on aina mielenkiintoista mennä ja kannattaakin muistaa, että kulttuuri ja tavat eivät aina ole aivan samanlaisia, kuin omassa kotimaassamme Suomessa, jonka takia pientä kulttuurishokkiakin on mahdollista kärsiä. Siksi reipas ja avoin mieli sekä joustavuus ovat hyväksi matkalle lähtiessä, monenmoisia aivan odottamattomiakin sattumia saattaa tulla eteen. Uskon, että kyseiset matkat auttavat ihmisiä tulemaan suvaitsevaisimmiksi muita ihmisiä kohtaan. Suosittelen ulkomaille töihin tai vaihtoehtoisesti opiskelemaan lähtemistä jokaiselle, jolla siihen vain on mahdollisuus.

Moni nuori haluaa pois kotoa jo nuorena. Omaan kotiin muuttoon pätee myös maaginen 18 vuoden ikäraja. Nuori on holhouksenalainen 18- vuotiaaksi asti, joten jos ennen sitä mielii muuttaa omaan kämppään täytyy huoltajan lupa olla. Onko se sittenkään niin hienoa asua yksin?

Jaakko ”Pelle” Pulliainen muutti Haukivuorelta Mikkeliin 16 -vuotiaana. Jaakon muuttopäätöksen vaikutti opiskelupaikka Mikkelin Lyseon lukiossa ja rakas harrastus jääkiekko. Pelimies onkin pärjännyt uudessa kotipaikassa hyvin juuri kiekkokamujen avulla. Mikkeli oli kaupunkina tuttu jo etukäteen ja kotimatka ”oikeaan” kotiin on lyhyt toisin kuin Korhosen Sikellä, joka muutti Mikkelistä Lappeenrantaan salibandyn perässä ja samalla vaihtui luonnollisesti myös koulu.

Jaakon mielestä parasta yksin asumisessa on se, että saa päättää itse menoista. Myös Sikke yhtyy tähän, mutta lisää kuitenkin, että omassa kämpässä eläminen on vastuullisempaa. Rahaa kuluu enemmän kuin kotona asuessa, sillä täytyyhän ruoka ostaa ja laittaa itse. Jaakko sanookin, että rahojen kanssa täytyy olla paljon tarkempi, mutta kivaa kuitenkin on kun saa mennä nukkumaan silloin kun haluaa. Siken mielestä on toisinaan vaikeaa huomioida molempien kaupunkien kaverit. Hän joutuu useasti pohtimaan viettääkö esimerkiksi Vapun mikkeliläisten vai lappeenrantalaisten kanssa.

Toinen pikku ongelma on koti-ikävä. Äiti kun ei aina ole lähellä niin ei ole ihan helppoa. Esimerkiksi väsyneenä koulupäivän ja harjoituksien jälkeen olisi kiva, että ruoka odottaisi valmiina eikä valmistajaansa. Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että oma kämppä voittaa kotona asumisen vaikkakin kotiin on aina kiva tulla!
 

Hieman historiaa
Nyrkkitappelut ja -kamppailut ovat tiettävästi maailman vanhin urheilulaji, jos niitä sellaisiksi voidaan laskea. Niitä on harrastettu jo 4000-luvulla eaa. Pohjois-Afrikassa. Nyrkkeily oli jo Kreikan klassisten olympialaisten ohjelmassa vuonna 688 eaa. Silloin nyrkkeilijät käyttivät härännahoista käärittyjä käsisuojuksia, mutta muutoin ottelivat täysin alastomina ja vartalo öljyttynä. Iskujen voimaa saatettiin tehostaa esimerkiksi hihnoilla sidotulla metalliraudoituksella. Antiikinajan nyrkkeilijät harjoittelivat nykyajan tapaan hakkaamalla nyrkkeilysäkkejä.

Amatöörinyrkkeily
Amatöörinyrkkeilyssä päätavoitteena on oman koskemattomuuden turvaaminen ja hankkia pisteitä lyömällä vastustajaa. Pisteitä annetaan päähän ja ylävartaloon osuneista iskuista. Kilpailijat käyttävät päänsuojusta, hammassuojia, alasuojia ja käsisiteitä. Ottelut kestävät nykyaikana neljä kahden minuutin mittaista erää. Ottelun kulkua valvoo kehässä kehätuomari, jonka tehtävänä on tarkkailla, että ottelijat käyttävät vain sääntöjen mukaisia keinoja. Vyötärön alapuolelle lyöminen on kiellettyä, avokämmenellä lyöminen, samoin kiinnipitäminen. Mikäli sääntöjen rikkominen on toistuvaa tuomari voi diskvalifoida nyrkkeilijän.

Toisinaan amatöörinyrkkeilystä käytetään nimitystä olympiatyylin nyrkkeily, koska nimitystä amatöörinyrkkeily pidetään harhaanjohtavana, sillä myös amatöörinyrkkelijä joutuu harjoittelemaan ammattimaisesti päästäkseen huipulle.

Tuomarin tärkein homma on taata ottelijoiden turvallisuus. Tyrmäykset ovatkin amatöörinyrkkeilyssä varsin harvinaisia, koska tuomari yleensä keskeyttää epätasaiset ottelut ennen kuin ehtii sattua vahinkoja. Muutenkin nyrkkeilijöiden turvallisuudesta huolehditaan tarkasti erityisin säännöin. Ottelijoilla täytyy olla muun muassa voimassa oleva lääkärintodistus, lisenssivakuutus ja kilpailukirja. Turnauksissa nyrkkeilijöiden kunto tarkastetaan ennen jokaista ottelua lääkärin toimesta.

Amatöörinyrkkeilyn painoluokat ovat: 48kg, 51kg, 54kg, 57kg, 60kg, 64kg, 69kg, 75kg, 81kg, 91kg,+ 91kg.

Ammattilaisnyrkkeily
Nyrkkeily on nykyään ainoa olympialaji, johon ammattilaiset eivät saa osallistua. Vaikka ammattilaisnyrkkeily on perussäännöiltään hyvin pitkälle samanlainen kuin amatöörimuoto, on se luonteeltaan aivan erilainen. Ammattilaisnyrkkeilyssä arvostetaan voimaa ja tyrmäykset ovat yleisiä. Ammattilaiset ottelevat ilman paitaa ja päänsuojusta, ja hanskat ovat ohuemmat.

Ottelut ovat huomattavasti amatööriotteluita pitempiä ja ne voivat kestää jopa 12 erää. Tuomari voi keskeyttää ottelun mikäli näyttää, että toinen ottelijoista ei kykene jatkamaan tai ole muuten täysissä sielun voimissaan. Tällöin vastustaja julistetaan voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä. Tekninen tyrmäys seuraa myös, jos ottelija saa haavan, eikä lääkäri anna hänelle lupaa jatkaa ottelua. Ottelu voidaan myös päättää luovutukseen, joka yleensä ilmoitetaan avustajien heittämällä pyyhe kehään.
Jos ammattilaisottelu ei pääty tyrmäykseen tai diskaukseen otetaan käyttöön tuomareiden pistekortit. Ammattilaisotteluissa kolme tuomaria antaa pisteitä silleen, että tuomarit antavat kunkin erän voittajalle 10 pistettä ja häviäjälle 9 siten, että pisteitä vähennetään sääntöjen vastaisista otteista ja jaloillaan pysymättömyydestä on se, että jos erässä tapahtuu maahanlöynti, Lyönnin suorittanut ottelija voittaa erän 10-8 mikäli on muuten hallinnut tapahtumia. Näin ollen ammattilaissääntöjen pistelasku suosii selkeästi. Jos tuomarin mielestä erä päättyy tasan, ovat pisteet 10-10. Suuri ero amatööripistelaskuun tyrmäykseen pyrkivää ottelutapaa, toisin kuin amatöörisäännöt. Ottelun päätyttyä kaikki pisteet lasketaan yhteen. Jos kaikkien tuomarien mielestä sama ottelija on voittaja, on päätös yksimielinen. Ottelu voi ratketa myös enemmistöpäätöksellä jos kaksi tuomaria on samaa mieltä yhtä vastaan. Mikäli taas esimerkiksi ensimmäisen tuomarin korteissa ottelija A ja toisen tuomarin korteissa ottelija B on voittaja, ja kolmannen tuomarin korteissa pisteet menevät tasan, päättyy ottelu ratkaisemattomaan. Ottelu on myös ratkaisematon jos kahden tuomarin korteissa pisteet menevät tasan, riippumatta siitä mitä kolmas tuomari on merkinnyt.

JONI POLISHSUK, Amatöörinyrkkeilijä

- Itse olen viettänyt nyrkkeilyn parissa useita vuosia ja olen löytänyt nyrkkeilyn kautta uuden ja terveellisen elämäntavan. Pidän nyrkkeilystä sillä siihen kuuluu säännöllistä, kovaa ja monipuolista harjoittelua. Tavoitteeni nyrkkeilyssä on nousta vuosien sisällä kansainvälisen tason kärkeen ja joskus otella myös ammattilaisena.

- Pakko on myöntää että nyrkkeily on kova laji, sillä jos et harjoittele otteluihin, se näkyy myös otteluissa, turpaan tulee (nauraa). Jos kilpaileminen ei kiinnosta, voi harrastaa myös kuntonyrkkeilyä, suosittelen ja tervetuloa kaikille!

KUINKA PÄÄSTÄ LAJIN PARIIN?

Mikkelissä voit harrastaa nyrkkeilyä ohjatusti Wisa – areenalla (Pursialankatu 30)